Maisteri Toivo Suulas vastaa

Maisteri Toivo Suulas

Hän on saapunut tulivaunujen kanssa kaupunkiin. Hän on paikantanut surumielisen kansan, jota kalvaa tieto tietävyytensä riittävyydestä. Hän on kaiken informaation absolutismi ja Folke Westin kalakaveri ja hauki. Hän on kryptoniittia ongelmille ja sulaa sananvapautta. Hän on Maisteri Toivo Suulas.

Toivo rakas, kertoisitko paljonko herrat yliopistonmäen ovat
käyttäneet rahaa kerätäkseen rahaa?
Ylioppilas

Kuvailisin asiaa musikaalisti näin: Olipa kerran Yliopisto-niminen henkilö, joka käveli päällään entisen loistonsa kadottanut villafrakki ja shampanskojen tahrima valkoinen, taskussaan kolme lanttia, kaksi markkaa ja penni. Tuli vastaan mäki sinisellään ruiskukkia ja apiloita ja vähän nurmikkoa, ei ollut häävi tuo tulevaisuuden virsi. Kirjaton, karjaton, sanoisi Leino. Vaan on Yliopisto unohtanut Leinonsa, kääntänyt frakkinsa nyloniin ja vaihtanut diskon jytkeeseen; kas Agnethaa, Björniä, Bennyä ja Anni-Fridaa tapailleen vihelsi Yliopisto vasten tuulta. Where are those happy days, they seem so hard to find?.

Onnen käänsi tuo sikarin tuoksu, Mies liituisessa kaksirivisessään. Vastasi Yliopisto-paran kuolonkorinaan reteesti Ring, ring, why don’t you give me a call!, kaivoi taskustaan polttoraudan ja iski sivistyksen tammeen nuo tutut sanat kehittämisristeilyn sponsoriliinoista: TAKE A CHANGE ON ME. Ja kuinka hymyili tuo Yliopisto seminaaripuheessaan, löi tahtia viulu sekä syntetisaattori, kylmä kone, Gimme gimme gimme, soi viisu rakkauden ja ystävyyden. Jäi frakki naulakkoon, vaihtui siipisoihtulakki prameampaan mainoslakkiin, kuulkaatte kansa te hihnaston opintomargariinit: nyt on eri tahdit tapsassa, on meno kuin Anttilan avajaisissa, sulle kuohuviinit tarjoaa ystäväsi Paksusikari Raitanen, herra Lämmin Kätinen. Vaan ei uskonut sirppipaitainen humanisti korulauseita Sikarin, itki hän vuolaasti alla Juslenian, potkien teräskärjillään lumikokkareita. Itkusta luki kansa vastineen kivenkatkuisen.

No more carefree laughter
Silence ever after
Walking through an empty house,
tears in my eyes
Here is where the story ends, this is goodbye

Pötyä, Juslenian homeesta kasvanutta katkeruutta, sinä epäilevä akvinolainen, mylvi Kashmirtakkinen. Kas kaikki on valmiiksi pestyä, bonukset ja pinssit ja vaalikarkit. Ei huolta huomisesta, edullista on kyyti keräilijöiden; Love me or leave me, make your choice but believe me: I love you.

Post Scriptum: jos haluu saada ni tarttis vähän antaa kans, väittivät.