Kulttuuri
12.05.2014

Alusvaatteiden ylikellotusta

Teksti:
Pontus Purokuru
Kuvat:
Necrophone Games

Istun pierutyynylle. Ääniefekti on tuskallisen hidas. “Sinun täytyy soluttautua Neuvostoliiton lähetystöön”, johtaja sanoo. “Jos tarvitset minua, olen viinikellarissani”, hän jatkaa ja laskeutuu pöytänsä alle.

Nousen ja heitän pöydän alle läntätyn purkanjämän suuhuni. Johtaja makaa lattialla keilamaisena pahvihahmona. Aloitan tehtävän nappaamalla Missionoyl-pillerin. Kaikki muutkin ihmiset ovat keiloja, joiden muoto on tuttu vessanovien sukupuolisymboleista. Hakkaan heitä kärpäslätkällä. Ihmiset surisevat ja lentävät tiehensä. “Älä ikinä ylikellota alusvaatteitasi”, robottihobo neuvoo ja jatkaa virtsaamista Tokion sivukujalla.

Kyberpunknoirslapstickpizzaselviytymiskauhukomediaksi kutsuttu Jazzpunk vetää lentävän maton pelaajan jalkojen alta, käärii sen rullalle ja tuikkaa tuleen. Käsikirjoittajat ovat vetäisseet hilpeitä henkosia luodessaan Leslie Nielsenin elokuviin vertautuvan agenttipelin, joka sijoittuu kylmän sodan vuoteen “1959b”. Pelin nimi kuvaa kokemusta: mukana on jazzin improvisaatiokykyä ja punkin asenteikasta mauttomuutta.

Komiikka perustuu aiheiden lisäksi tyyliin ja ajoitukseen. Toimiiko se pelissä, jossa rytmiä voi itse ohjata? Ensimmäisellä pelikerralla otin liian tietoisen “naurata mua”  -asenteen ja petyin hienoisesti. Vitsit tuntuivat liian helpoilta. Toisella kerralla seura teki kokemuksesta kirjaimellisesti naurettavan. Harhailin sivupoluilla ja löysin paljon uutta absurdia, kuten minipelin, jossa taistellaan zombeja vastaan pizzalapiolla.

Viime vuonna pelit ottivat uusia narratiivisia askeleita, kiitos Gone Homen ja Last of Usin. Nyt on komedian vuoro uudistua.

 

Jazzpunk

Necrophone Games

Windows, Mac, Linux