Kulttuuri
23.11.2011

Erään dokumentin tarina

  • Tito Teittinen, Emma Vartiainen ja Janne Leimola tähtäävät TVO-dokumenttinsa kanssa seuraavaksi eri elokuvafestivaaleille.

Elokuva TVO:n musiikkiklubista syntyi hitaasti mutta varmasti.

Syksy 2009. Turun yliopiston varsinaissuomalainen osakunta TVO oli saanut tiedon, että se häädetään seuraavana keväänä toimitiloistaan Ylioppilastalojen C-rapusta. Tämä merkitsi loppua myös osakunnan pyörittämälle, vuosikymmeniä toimineelle legendaariselle musiikkiklubille.

Tuolloin Taideakatemiassa elokuvalinjalla opiskellut Emma Vartiainen mietti, että musiikkiklubin toiminta olisi jotenkin dokumentoitava. Toisaalla samaa pohtivat mediatuotannon opiskelijat Janne Leimola ja Tito Teittinen. Toisilleen tuntemattomat tekijät yhdisti Taideakatemiassa yhteinen opettaja. Syntyi työryhmä: Janne Leimola, Tito Teittinen, Jussi Toppari ja Emma Vartiainen.

Leimola ja Teittinen olivat vasta ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Taideakatemiassa opiskelijoiden ensimmäiset elokuvatyöt ovat tavallisesti noin viiden minuutin pituisia, mutta nämä vasta-alkajat päätyivät yli puolen tunnin dokumenttiin.

Erityisesti Leimolalle projekti oli tärkeä henkilökohtaisistakin syistä.

"Aloitin Teviksen bändikeikoilla käymisen 16-vuotiaana. Sittemmin minusta tuli osakunta-aktiivi. Olen toiminut TVO:n hallituksessa, ohjelmapäällikkönä, bändikeikkojen miksaajana ja kaljanmyyjänä. Halusin, että myös aihetta tuntemattomat saavat kuvan siitä, kuinka ainutlaatuinen musiikkiklubi oli."

Sanoista

tekoihin

Kevät 2010. Tiimi heittäytyi työhön tunteella. Aluksi kaikki tekivät kaikkea. Koulun papereihin jokaiselle oli kuitenkin määriteltävä työrooli. Vartiaisesta tuli leikkaaja ja samalla projektista muodostui hänen lopputyönsä. Leimola sai ohjaajan ja tuottajan roolit. Teittinen toimi toisena tuottajana. Topparin työsarkaa olivat kuvaus ja valaisu.

"Heti piti ruveta kuvaamaan, vailla suurempia suunnitelmia. Vallitseva henki oli, että tämä on tehtävä nyt tai ei koskaan. Kevään ajan yritimme kuvata kaiken, mitä musiikkiklubilla tapahtui. Ajatus siitä, mitä lopulta tarvitsemme, ei aina ollut ihan kirkas", Teittinen kertoo.

Vartiainen haastatteli M. A. Nummista ja Kauko Röyhkää, miehiä, joiden kummankin uran kannalta TVO on ollut keskeinen paikka.

"Saavuttuaan paikalle M. A. katseli hetken ympärilleen. Kysyin, ottaisiko hän kahvia, mutta kokeneena haastateltavana hän kieltäytyi vastaten, että aloitetaan nyt vaan heti tämä puhuminen", Vartiainen nauraa.

Nauhalle Numminen muisteli 60-lukua, kohellusta undergroundin nimissä ja sitä, kuinka nuoret pariskunnat paneskelivat klubin takahuoneessa. Röyhkä puolestaan ihmetteli, miten tulevan kulttuuripääkaupungin päättäjät voivat ajaa alas ruohonjuuritason kulttuuria sulkemalla tilan, joka on ollut tärkeä niin monille toimijoille.

Mukaan dokumenttiin löytyi muitakin tunnettuja haastateltavia, kuten sarjakuvapiirtäjä Juba Tuomola ja runoilija Tapani Kinnunen. Julkkisten lisäksi ääneen päästettiin tietysti myös TVO:n aktiivit.

Toukokuinen muuttokin ikuistettiin. Dokumentissa osakunnan jäsenet marssivat kuin hautajaissaattue kantaen tavaroitaan pois tyhjennettävästä tilasta.

Mutkitellen

kohti maalia

Syksy 2010. Leikkausvaihe alkoi.

"Materiaalia oli kertynyt noin 60–70 tuntia nauhaa plus still-kuvat. Samasta aineksesta olisi saanut useita erilaisia elokuvia. Ei ollut helppoa valita, mitä ottaa mukaan. Leikkaamiseen meni melkein vuosi", Vartiainen kertoo.

Leimola ei lannistunut.

"Uskoin koko ajan, että valmista tulee, vaikka en aina uskonut, että hyvää tulee. Halusin, että lopputuloksessa näkyvät TVO:n erilaiset musiikilliset kaudet jazzista ja undergroundista rockiin, punkkiin ja elektroon. Haasteena oli sitoa musiikkityylit aikansa yhteiskunnallisiin konteksteihin, unohtamatta TVO:n historiaa ja turkulaista kunnallispolitiikkaa."

Projektia hidasti myös minimaalinen budjetti.

"Esituotantovaiheessa meille ei myönnetty rahaa mistään. Järjestimme tukikeikan, jonka tuotto oli noin 50 euroa. Sillä ostimme nauhoja", Leimola kertoo.

Ensi-iltaa

odotellessa

Marraskuu 2011. Dokumentti on hienosäätöä vaille valmis. Ensi-iltaa varten on varattu Turun vanhin toimiva elokuvateatteri. Facebookissa melkein 300 henkilöä on klikannut osallistuvansa tilaisuuteen.

"Vielä eilen olin epätoivoinen, kun tietokone hajosi ja pelkäsin, että joudun tekemään kaiken uudestaan. Hiljalleen stressi kuitenkin helpottaa, vaikka ensi-ilta jännittää", Vartiainen tunnustaa.

H-hetki lähestyy. Taideakatemiassa pidetään Ääniä maan alta -dokumentin lehdistönäytös. Se keskeytyy yhtäkkiä palohälytykseen. Koko rakennus tyhjennetään ihmisistä.

"Taas tuli häätö", ulkona värjöttelevä pressiyleisö vitsailee.

Vähän ajan kuluttua taloon pääsee jälleen sisään. Elokuvaa jatketaan, mutta se katkeaa pian uudestaan korvia vihlovaan vinkunaan. Mystisen äänen lähteeksi epäillään ilmastointijärjestelmää.

Yleisössä aprikoidaan, johtuvatko häiriöt huonosta tuurista – vai salaliitosta, jonka tarkoituksena on vastustaa turkulaista ruohonjuuritason kulttuuria. Toivottavasti ensi-illassa työryhmällä on parempi onni.

Teksti: TERHI TOPPALA

Kuva: LAURI HANNUS

Ääniä maan alta -musiikkidokumentin ensi-ilta 3.12.2011 klo 19 elokuvateatteri ML Medialiv AB:ssä. Ohjelmassa myös bändiesityksiä ja puheenvuoroja.