Kirjat: Katkonaisia salajuonia

Robert Louis Stevenson:
Itsemurhaklubi
Suom. Timo Hännikäinen
Savukeidas 2010

Robert Louis Stevensonin Itsemurhaklubia voi ainakin suomalaisittain pitää aitona unohtuneena klassikkona, niin selkeästi se on jäänyt Aarresaaren ja Tohtori Jekyll ja Mr. Hyden varjoon. Sen edellinen suomennos oli vuodelta 1898, joten uudelle käännökselle oli ehdottomasti tarvetta. Siitä vastaa aiemmin mm. Oscar Wilden parissa kunnostautunut Timo Hännikäinen, erinomaisen hyvin.

Itsemurhaklubi koostuu kolmesta novellista, joissa seurataan samojen henkilöiden kohtaamisia. Niitä yhdistää itsemurhaa suunnittelevien ihmisten salaseura, joka auttaa jäseniään päättämään päivänsä. Kirjan kerronta on hyvin erilaista kuin Stevensonin muissa teoksissa. Teoksen kieli on suorastaan töksähtelevää, ilmeisen tahallisesti. Samoin tapahtumia esitellään toisistaan erilaisin rytmein, varsin katkonaisesti. Tyyli on kuin moderneista Hong Kong -elokuvista: Asioista hypitään nopeasti toisiin ja jää lukijan vastuulle hahmottaa mitä välissä on ollut. Mitään ei suotta jäädä selittelemään.

Kerronnan ja novellirakenteen seurauksena syntyy tarina, joka toisaalta vieraannuttaa lukijansa, toisaalta juuri siksi kiehtoo. Se on kuin sarja välähdyksiä suuresta pahasta juonittelusta, julmasta pelistä joka liikkuu kuvattujen hetkien taustalla, ja siksi hämmentävän realistisen oloinen ja kiinnostava.
Hännikäinen on myös valinnut mukaan kaksi Stevensonin muuta esseetä, Joutilaiden puolustuspuheen ja Unista. Niistä ensimmäinen on ylistyspuheenvuoro luovalle laiskuudelle, tosin varsin sivistymättömälle sellaiselle. Jälkimmäinen aloittaa puhumalla unista ja niiden merkityksestä, mutta päätyy lopulta Stevensonin oman kirjallisen luomisprosessin esittelyksi. Molemmat sopivat mainiosti kokonaisuuteen.

Savukeidas on jälleen kerran onnistunut löytämään unohtuneen pienen kirjan, joka oli ehdottomasti aiheellista suomentaa. Itsemurhaklubin lukee mielellään useampaankin kertaan, juuri siksi koska se on niin avoin. Se jättää tilaa lukijan omalle mielikuvitukselle eikä päästä liian helpolla. Siksi siitä löytää toistuvasti paljon uutta.

J. TUOMAS HARVIAINEN