Levyt:

T.I.: Paper Trail
Grand Hustle/Atlantic
2008 

On monia syitä siihen miksi atlantalaisräppäri T.I. syrjäytti kuudennen levyn myynnillään Metallican Yhdysvaltojen myyntilistojen kärjessä. Aseiden luvattomasta hallussapidosta artistille napsahtanut kotiaresti on sellaista ”kapinallisuutta”, jota ei turvalliseksi jämähtäneestä amerikanmetallista oikein löydy. Paper Trailin klubivalmiit taustat on myös taottu ammattimaisen varmasti juuri nyt kun etelänräpin rauta on tulikuumaa. Myyntimenestyksen turvaamiseksi levyn vierailijakaartin suhteen ei olla turhaan kurotettu top-10 ulkopuolelle.

Musiikillisia syitä ei listanousuun oikein löydykään. Levyn nimi tulee siitä, että T.I. kirjoitti ensimmäistä kertaa lyriikoitaan paperille sitten debyyttinsä. Luultavasti kukaan ei odottanut turhan syvällisiä pohdintoja lähinnä itsekehuun ja räppäystekniikkaan pohjaavalta artistilta, mutta paperinohut ja näköalaton elämänkatsomus syö yllättävän nopeasti levyn elämänkaarta. Varmaotteinen T.I. on toki luonteva mikissä, mutta hänen tekniikkansa ei muodosta riittävästi omanlaista räp-ilmaisun alalajia kuten vaikkapa Lil’ Waynellä.

Paljon levyn onnistumisesta jää siis tuottajien kontolle. Kovaniminen joukko onnistuu surffaamaan trendien aalloilla, mutta muutaman vuoden päästä levyä odottanee sama kohtalo kuin sen yhdelle biisille sämplättyä O-zonea: alelaari.

PETRI RAUTIAINEN

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 17/2008 (28.11.2008)