Levyt: Hey Venus!

Vaikea sanoa mistä Super Furry Animalsin verrattain vähäinen suosio ja arvostus on johtunut. Kahdeksanteen studioalbumiinsa ehtinyt walesiläisviisikon katalogin laatu ja monimuotoisuus vetää vertoja lähes mille tahansa 90-luvun brittirock-yhtyeelle. Kenties kyse on asenteesta: siinä missä Verve tai Radiohead ovat kirjoittaneet lauluja modernista ahdingosta, SFA on keskittynyt sarjakuvamaiseen huumoriin ja monitulkintaisuuteen.

36-minuuttinen Hey Venus! on kahta edeltäjäänsä (Love Kraft, Phantom Power) huomattavasti tiiviimpi ja perinteisempi. Biisit ovat edelleen 60-lukulaisen harmonian ja surisevan powerpoppiksen riemuvoittoja, mutta pitkälle koneelliseen ja melodramaattiseen soundisfääriin ei enää kuroteta. Laulaja Gruff Rhysin hauskat sanoituksetkin tuntuvat suoremmilta. Biisintekoon ja studiotyöskentelyyn osallistuivat kaikki yhtyeen viisi jäsentä – musiikkimakujen erilaisuus kuuluu pienissä nyansseissa ja laajassa instrumenttivalikoimassa.

Hey Venus! osoittaa, että SFA on osannut vanheta arvokkaasti. Vaikka levy ei alkuaikojen levyjen tapaan sekoita päätä psykedeelisellä poppunkilla eikä saavuta viimeisten levyjen hienon vetäytyvää lopunajan tunnelmaa, on se kuitenkin lastattu kadehdittavan vahvalla biisimateriaalilla.

Petri Rautiainen

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 13/2007 (19.10.2007)