Kolumni
27.02.2017

Huhuja, pizzaa ja verikylpyjä

Teksti:
Arttu Ala-Jokimäki

Sanotaan, että elämme nyt totuudenjälkeistä aikaa. Omaan maailmankuvaan parhaiten sopivia faktoja on kuitenkin suosittu läpi historian.

Viime joulukuussa 28-vuotias Edgar Welch käveli rynnäkkökivääri kädessä washingtonilaiseen Ping Pong Comet -pizzeriaan. Hän oli tullut pelastamaan ravintolan kellariin vangitut lapset satanistisen pedofiiliringin käsistä. Pelastusoperaatio kuivui kasaan, kun kävi ilmi, että ravintolassa ei ollut kellaria – saatikka vangittuja lapsia.

Näin huipentui USA:n presidentinvaalien alla syntynyt pizzagate. Kyseessä oli salaliittoteoria, jonka mukaan maan demokraattipuolue olisi sotkeutunut pizzaravintoloita julkisivunaan käyttävän pedofiiliringin toimintaan. Minkäänlaisia todisteita väitteille ei ollut, mutta se ei estänyt teoriaa leviämästä sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin. Vaalitaistelun kahtia repimästä maasta löytyi tarpeeksi ihmisiä, jotka halusivat uskoa vastapuolesta pahinta, joten faktat jäivät uskomusten ja tunteiden jalkoihin.

Tästä on kyse aikakaudessa, jota kutsutaan postfaktuaaliseksi eli totuudenjälkeiseksi ajaksi.

Jos nyt eletään aikaa totuuden jälkeen, milloin oli totuuden aika? 1700-luvun Ranskassa ei ollut Twitteriä eikä liioin Facebookia, mutta oma pizzagatensa maassa oli siitä huolimatta. Tyytymättömän kansan keskuudessa kiersi huhu, jonka mukaan kuningas Ludvig XV sieppasi ja tappoi lapsia kylpeäkseen näiden veressä. Kertomus levisi kulmakuppiloissa ja torikokouksissa siinä määrin, että Ranskan valtiovallan oli puututtava asiaan ja katkaistava huhuilta kaula – kirjaimellisesti.

Mikä siis on muuttunut? Huhujen kaikukammioina toimii juottoloiden ja basaarien sijaan sosiaalinen media, ja valeuutisia luetaan kirjepaperin sijaan näyttöruuduilta. Puoskarit myyvät käärmeöljyn sijaan kirkasvalokuulokkeita, ja valtiollista propagandaa kutsutaan nyt hybridisodankäynniksi. Ennallaan on kuitenkin ihmisen luontainen taipumus pyrkiä vahvistamaan omaa maailmankuvaansa sen haastamisen sijaan. Tästä syystä myös vaihtoehtoisia faktoja on tarjolla aivan kuten ennenkin.

Niille kun on aina kysyntää.

Arttu Ala-Jokimäki

Kirjoittaja on mediatutkimuksen opiskelija, joka luottaa lähipizzeriansa omistajaan.

 

Lue lisää

Pidetään homma aitona

Kirjailijoiden keskinäinen nokittelu on osoitus siitä, että kaunokirjallisuus voi olla kilpailulaji siinä missä räppikin. (1/2017)