Pääkirjoitus
15.02.2017

Kuka saa opiskella vauraassa Suomessa?

Teksti:
Nella Keski-Oja

100-vuotias Suomi rakentaa muurin yliopistojensa ympärille, samalla kun hyötyy kehittyvien maiden halpatyövoimasta.

Kävi juuri niin kuin odotettiin. Hakijamäärät kansainvälisiin maisteriopintoihin romahtivat, kun yliopistot ryhtyivät nyhtämään lukukausimaksuja EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Joidenkin linjojen suosio rysähti jopa puoleen.
Ei hätää, rauhoittelee Turun yliopiston vararehtori Riitta Pyykkö: ”Pudotus ei ollut niin jyrkkä, kuin pelkäsimme.”
Sopii kysyä: Kenen näkökulmasta? Kuinka varakkaan ja minkä maalaisen mielestä?

Kommentti paljastaa sinivalkoisen näköharhan. Meidän ei tarvitse murehtia, vaikka maksut karkottavat nuoren nigerialaisen. Meidän ei tarvitse surra vähävaraisen ulkomaalaisen ainutlaatuista, mutta menetettyä opiskelupaikkaa.
Meillä on mahdollisuuksia! Voimme tuijottaa omaa napaamme. Nauttia kehittyvien maiden halpatyövoimasta, joka hikoilee meille zarat, huaweit ja ananakset. Testaa markkinoille pyristelevät lääkkeet ja laittomat sisäelimet.

Maapallon mittapuulla korkeakoulutus on etuoikeus. Suomalaisen opiskelijan arkea kurjistetaan, mutta meillä on yhä mahdollisuus lähes maksuttomaan, laadukkaaseen korkeakoulutukseen.
Ainakin toistaiseksi.
Valtaosalla maailman väestöstä näin ei ole. Ruskeat ja mustat, köyhät ja työväenluokkaiset, väärällä passilla ja epäilyttävällä nimellä varustetut nuoret jäävät nuolemaan näppejään Tiedon portaille.

Etelä-Afrikka on globaalin korkeakoulupolitiikan miniatyyrinäyttämö. Siellä valkoinen vähemmistö kahmii valtaosan opiskelupaikoista samalla, kun rodullistettu väestö kasvattaa valkoisten penskat ja pesee heidän pyykkinsä.
Uusi sukupolvi ei muista apartheidin aikaa, mutta törmää jatkuvasti sen kaikuihin. Ja he ovat saaneet niistä tarpeekseen.
Reilun vuoden ajan opiskelijat ovat osoittaneet mieltään maksuttoman ja Afrikka-keskeisen korkeakoulutuksen puolesta.
Taustalla kumisee kysymys koko maan tulevaisuudesta: miten epätasa-arvo kurotaan umpeen?

Kysymystä on syytä miettiä myös 100-vuotiaassa Suomessa.

 

Nella Keski-Oja, päätoimittaja
tyl-paatoimittaja@utu.fi