Kolumni
08.11.2016

Kun valta satuttaa

Miten auktoriteettien mielivalta vaikeuttaa masentuneen opiskelijan elämää? Nimimerkki Merihirviö kertoo.

Elämäni perusasioista – koulutuksestani, kehostani ja mielenterveydestäni – päättävät minulle tuntemattomat ihmiset. He ovat sairaalan, trans-poliklinikan ja Kelan työntekijöitä, jotka noudattavat instituutioiden sääntöjä ja käyttävät instituutionaalista valtaa. Joskus he harjoittavat myös institutionaalista väkivaltaa.

Institutionaalinen vallankäyttö toimii parhaiten silloin, kun se kohdistetaan niihin, joilla ei ole valtaa eikä resursseja lähteä haastamaan sitä. Lääkäri tietää parhaiten, milloin potilas on tarpeeksi hyvässä kunnossa, jotta hänet voi ottaa tosissaan. Transpolin työntekijät tietävät parhaiten, kuka on oikealla tavalla trans ja kenelle mitkäkin hoidot sopivat. Kela päättää asiantuntemuksellaan, kenelle mitäkin etuuksia myönnetään.

En tiedä, saanko opiskella, elää omassa kehossani, tai kuntoutua sairauksistani. Minut voidaan pakottaa lopettamaan hyvin, joskin hitaasti, sujuva opiskelu, sillä olen liian sairas opiskelemaan opintotuella, mutta en välttämättä tarpeeksi sairas määräaikaiselle eläkkeelle. Toisaalta epäillään, että olen liian sairas voidakseni saada tarvitsemiani hoitoja transpolilta: voisi heidän mielestään olla parempi, jos minulla olisi tiiviimpi hoitosuhde. Psykiatrisen poliklinikan mielestä en kuitenkaan ole niin sairas, että tarvitsisin tiiviimpää hoitosuhdetta, tai ainakaan sitä ei näillä resursseilla minulle anneta.

Tunne siitä, että olen toisten armoilla, lamaannuttaa minut. Jotkut se saa raivon valtaan, mutta minusta on peloteltu raivo pois niin nuorena, ettei sitä enää saa houkuteltua esiin. Lamaantuneena tarkistan tunnin välein Kelan sivuilta, olisinko saanut tuen, joka antaa minulle luvan opiskella seuraavan vuoden ajan. Lamaannustani peitellen kerron sairaanhoitajalle, että kaikki on hyvin, jotta hän kirjaisi sen potilastietojärjestelmään, jotta se parantaisi kertomukseni uskottavuutta, kun kerron seuraavalla viikolla transpolilla voivani hyvin. Huonosti voivat kun eivät jaksa käydä läpi hoitoja, jotka poistaisivat dysforiaa, jonka takia voin huonosti.

Kotona makaan lamaantuneena sängyllä jaksamatta vaihtaa lakanoita, vaikka niissä on kuukautisverta, sillä en minä vuoda sellaista, sillä ei minun kehoni ole sellainen. En puhu kenellekään siitä, että kuukautisten aikana hygieniastani huolehtiminen on minulle vaikeaa. On vaikeaa muistaa, että ystävät eivät kirjaa asioitani ylös, tee analyysia mielentilastani tai syytä minua valehtelusta, jos mielialani tai olotilani muuttuvat.

Masentunut, itseinhoinen ja voimaton kansalainen ei voi haastaa auktoriteetteja pelkäämättä, että he kääntyvät häntä vastaan. Institutionaalisen vallankäytön ydin on tässä: pelko siitä, että auktoriteetin tunteet, erehtyväisyys ja mielivalta vaikuttavat perusoikeuksiini.

 

Merihirviö

Kirjoittaja on kroonisesti sairas opiskelija, joka on kyllästynyt valtarakenteisiin. Julkaisemme tekstin poikkeuksellisesti nimimerkillä.