Luottamuspula

Professorini kannusti aikoinaan meitä opiskelijoita kutsumaan opinnäytetöitämme tutkimuksiksi proseminaarityöstä (nyk. kandiseminaari) alkaen.
Eivät ne tietenkään mitään kunnon tutkimuksia olleet. Kyse olikin asennekasvatuksesta. Ohjaaja halusi meidän tavoittelevan samoja tieteen ihanteita kuin oikeat tutkijatkin. Hän halusi meidän pyrkivän osaksi tieteellistä keskustelua ja sisäistävän sen arvot ja tavoiteet.
Olen kuullut, että toisissa oppiaineissa harjoitustyön kutsumisesta tutkimukseksi saa osakseen naurut.
Uskon, että ohjaajan luottamus sai opiskelijat ponnistelemaan tutkielmiensa eteen.

Solidaarisuuttaan parhaillaan työehdoistaan taistelevalle yliopiston henkilökunnalle voi osoittaa Me olemme yliopisto -rintamerkillä. Toistaiseksi opiskelijat tosiaan ovat osa yliopistoyhteisöä. Opiskelijaliike toimii sen puolesta, että opiskelijat vastaisuudessakin otettaisiin päätöksenteossa mukaan yhteisön täysivaltaisina jäseninä.
Opiskelijat toivovat siis luottamusta.
Ottamalla opiskelijat mukaan päätöksentekoon heidät saadaan sitoutumaan opiskeluun ja oppimiseen. Jättämällä opiskelijat sivuun heidät saadaan ajattelemaan yliopisto-opiskelua koulunkäyntinä. Jos täällä ollaan vain suorittamassa tutkinto, se kannattaa varmaan pyrkiä suorittamaan mahdollisimman vähällä työllä.

Luottamusta vaatiessa pitää olla luottamuksen arvoinen. Yliopistoyhteisöllä tulee olla yhteiset arvot ja tavoitteet.
Tiukka valmistumisaikataulu yhdistettynä tiukkaan taloudelliseen tilanteeseen johtaa siihen, että opintopisteet on raavittava sieltä, mistä niitä helpoimmin saa. Opiskelijan valinnat eivät enää perustu siihen, miten hän kokee oppivansa parhaiten.
Siten pakkokeinot ajavat opiskelijat ja opetushenkilökunnan eri puolille kenttää.
Sotii pahan kerran homman tarkoitusta vastaan, jos yliopistosta pyritään pääsemään mahdollisimman vähällä työllä ja mahdollisimman nopeasti. Helpot kurssit ovat opiskelijan vihollisia. Jos opiskelijoilta ei vaadita sitoutumista tieteen tavoitteisiin, on turha kuvitella, että heillä nähdään oikeutta myöskään vaikuttaa yliopiston päätöksentekoon.

Anna-Elina Matilainen

PS. Oluen panemista ja juomista, sikarinpolttoa, arvopaperisijoittamista, viiksiseuraa, pokeriklubia… Alayhdistysten perustamisessa ovat tänä talvena aktivoitunet etenkin miehekkäitä asioita harrastavat miehet.
Maailma toimii verkostoilla – älä siis jätä verkostoitumista sikariportaan tai viiksiseuran yksinoikeudeksi. Valtaosa yhdistyksistä on ainejärjestöjä, mutta joukkoon mahtuu myös osakuntia, poliittisia järjestöjä sekä harrastusmahdollisuuksia roolipeleistä väittelyyn. Etsi itsellesi 130 alayhdistyksen joukosta akateeminen yhteisö tai perusta vaikka oma!