”Kai katu-uskottavaakin musiikkia on”

TV-Resistorin kultakaula Päivi Kankaro aka. Bääbs hyppäisi vaikka humppabändin keikkabussiin, jos siten saisi laulamalla leivän pöytään.

Päivi "Bääbs" Kankaro

Noin kaksitoista vuotta sitten 15-vuotias merimaskulainen teinityttö Päivi Kankaro nousi Suomen keikkataivaan lavoille soittamaan koskettimia ja laulamaan ujosti TV-Resistori-yhtyeen taustoja.

Kansa oli innoissaan, ja persoonallinen, oivaltava purkkapoppi soi kotibileissä ja vaihtoehtoisimmilla radiokanavilla. ”Serkut rakastaa paremmin…”, musadiggarit myhäilivät.
Pitkän olemassaolonsa aikana TV-Resistori on sittemmin vetänyt keikkoja esimerkiksi Flow- ja Provinssirock-festareilla sekä lukuisia kertoja Dynamon ja Tavastian lavoilla.

Turun yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 2008 valmistunut Kankaro on bändin lisäksi ehtinyt laulaa useiden muiden bändien levyillä ja esiintynyt myös Bääbs-taiteilijanimellä Suomen viime vuoden Euroviisukarsinnoissa. ”Välillä unohdan olevani vasta 27-vuotias”, Kankaro sanoo.

Kaipuu lavoille

Viiden vuoden levy-hiljaisuuden jälkeen TV-Resistori julkaisee huhtikuussa hartaasti haudutetun pitkäsoiton. Syyksi levyn myöhästymiseen Kankaro nimeää organisoinnin puutteen ja aikatauluttomuuden. Monella bändin jäsenellä aikaa musiikinteolta vievät myös päivätyöt.

”Joka vuosi levy on ollut tuloillaan. Olen niin monta kertaa laulanut ne biisit uudestaan ja laulanut myös biisejä, jotka eivät sitten loppujen lopuksi tulleetkaan levylle. Koko projekti on ollut ihan käsittämätön. Nyt se sitten ihan oikeasti ilmestyy”, Kankaro sanoo.

”Kommunikointi on omanlaista. Teemme tätä, koska se on kivaa. Meillä ei myöskään koskaan ole ollut mitään ruoskintaa musiikin teon suhteen”, hän sanoo.

TV-Resistori luottaa bändin markkinoinnissa lähinnä puskaradioon. ”Olemme ottaneet promokuvan vain kerran koko bändin historian aikana. Sekin otettiin treeniksellä ja mulla oli kamala krapula. Ehkä nyt pitäisi ryhdistäytyä, muuten ketään ei kohta kiinnosta enää. Juna meni jo!”

Klassista lauluakin opiskellut Kankaro pääsee venyttämään äänialojaan Melody stash -jazztriossa. Hän on vuosien mittaan laulanut myös taustoja muun muassa Ultrasportin ja ”muiden vanhojen bändien” levyillä.

Bääbs-nimellä Kankaro debytoi Sony BMG:n julkaisemalla Syvissä vesissä -kokoelma-albumilla vuonna 2009, jossa laulaa uudelleensovituksen Stigg Dogin Kun nainen lyö -kappaleesta.
Musahommat ovat kuitenkin jääneet vähemmälle, kun ”kaikilla muilla on perhe, opiskelut tai lapsia.”

Musiikin vastapainoksi Kankaro löysi ammatillisen kutsumuksensa noin viisi vuotta sitten digialalta. Tällä hetkellä arkipäivät kuluvat niin sanotuissa aikuisten päivätöissä Suomen yrittäjien verkkotuottajana ja MSCHIC Cosmetics -meikkifirman osa-aikaisena verkkotuottajana.

Vaikka talous pysyy kasassa muun kuin musiikin ansiosta, oikeasti Kankaro haluaisi vain laulaa. ”Laulu on aina ollut mulle se ykkösjuttu, vaikka olen pikkutytöstä saakka soittanut myös pianoa. Jos joku pyytäisi, lähtisin mukaan vaikka humppabändiin”, hän sanoo.

Nöyryyttä Euroviisuista

Kankaro osallistui viime vuoden Euroviisu-karsintoihin ja selvitti tiensä semifinaaleihin asti. Yleisen mielipiteen mukaan Euroviisuihin yrittävät pyrkyrit ja väsähtäneet tähdenlennot, kuten 90-luvun alun diskoihme Waldo´s People vuonna 2009.

Miksi siis kukaan itseään kunnioittava, menestyvä nuori artisti lähtisi mukaan sateenkaarikansan rakastamaan glittermaailmaan, jossa itse musiikilla ei oikeasti näytä niin olevan väliä?

”Viisujuttu lähti liikkeelle vahingosta ja vitsistä. Poikaystäväni Viola-bändin fani oli päättänyt, että Violan pitää lähteä Eurosiivuihin. Pojat tekivät biisin ja päätettiin, että minä laulaisin. Bääbs-nimellä mentiin, koska halusimme vain yhden nimen. Harvat tuntevat Violan musiikkia, saati omaani.”

Kankarolla viisutouhuun vaikuttivat myös lapsuuden haaveet. ”Isä on jostain syystä sanonut minulle aina, että jonain päivänä olen Euroviisuissa. Kerroin tosi monta kertaa sen viisujen haastatteluissakin, ja se jollain tapaa määritteli koko projektia.”

Viisuhuumaa kesti Kankaron mukaan niin kauan, kun hän mokasi live-esityksen semifinaaleissa. ”Takahuoneesta soitin äidille ja kysyin, miten esiintyminen meni. Kun hän sanoi, että flunssani kuului laulusta, tiesin, että metsään meni”, hän muistelee.

”Turhahan sitä on selitellä, mutta oli teknisiä ongelmia korvamonitorin kanssa, enkä kuullut omasta laulustani mitään. Harmi, että pitää mennä tuollaisessa tilanteessa mokaamaan. En esiintynyt feimin takia, koska sitä sieltä ei ainakaan saa.”

Kankaron mukaan Euroviisujen mukanaan tuoma show opettikin hänelle ennen kaikkea nöyryyttä. Suoran lähetyksen takahuoneessa ja myöhemmin kotisohvalla semifinaalistudion kertauskatsannossa oli pakko pystyä nauramaan itselleen. ”Viimeinenkin ylimielisyys musaa kohtaan rapisi matkan varrella. Kai sitä katu-uskottavaakin musiikkia on, mutta en tee eroa eri genrejen välillä, tai ole oikea ihminen niistä kertomaan.”

Bääbsin epäonninen veto inspiroi myös keltaista lehdistöä, ja semifinaalin jälkeen iltapäivälehdet tekivät oman osansa ryöpytyksestä.

”Nostan hattua kaikille tosi-tv-formaattiin osallistuneelle. Oli musertavaa lukea arvostelu omasta epäonnistumisesta Ilta-Sanomista, kun mokaaminen tuntui muutenkin. Kunkkuhetki! Vaikka eihän sitä kukaan muu enää seuraavana päivänä muista”, hän sanoo.

Lyriikoiden vaikeus

Euroviisu-ekskursion epäonnistumisesta huolimatta (tai ehkä juuri sen takia) Kankaro ei ole haudannut toiveitaan nousta joku päivä musiikkitaivaan kirkkaaksi tähdeksi. ”Lohduttaudun ajatuksella, että monet ovat tehneet ykköskappaleensa vasta kolmikymppisenä”, hän nauraa.

Pitkään musiikkibisneksessä mukana olleella Kankarolla onkin omien sanojensa mukaan kaikki edellytykset tehdä musiikkia: prosessia varten löytyy taitoja alkutahdeista tuottamiseen. Suurin kompastuskivi löytyy hänen mukaansa peiliin katsomalla.

”Muusikoille on hyvin tyypillistä huono itsetunto. Ikä on myös tehnyt tehtävänsä, enkä enää tee helposti mitään, jonka tulosta en näe saman tien. Vähättelen helposti itseäni ja pari vuotta sitten katsoin kateellisena, kun Le Corps Mince De Francoisen tytöt soittivat pelottomina kappaleitaan meidän olohuoneessamme. Teinityttönä mullakin oli laatikot täynnä biisejä”, hän sanoo.

Haastavinta musiikinteossa on Kankaron mielestä sanoittaminen. Varsinkin suomenkielistä lyriikkaa on hänen mukaansa vaikeaa tehdä kuulostamatta pateettiselta tai ankealta.

Huhtikuisen levyn myötä TV-Resistori kapuaa taas keikkalavoille, ja nähdäänpä bändi jälleen Dynamossakin. Vuosien mittaan Kankaron rooli laulajana on kasvanut stemmoista ja taustalaulannasta tasapuoliseksi lyriikoistakin vastuussa olevan vokalisti-Ykän kanssa.

”Esiintymisvarmuus riippuu päivästä. Jos joku kaapu vaikka puristaa väärästä paikasta, voi fiilis olla ihan paska. Bad hair day on ihan validi käsite. Niiden olojen yli pitäisi vain päästä, eikä se tarkoita, etteikö seuraava päivä olisi jo ihan ok.”

TV-Resistori treenaa harvakseltaan ja vaikka bändin joukkuepelissä on Kankaron mukaan omat plussansa, hän haluaisi kokeilla musiikin saralla vielä jotakin ihan itsekseen.

”Otan työelämässä jatkuvasti omia edistysaskelia. On käsittämätöntä, miksi itsensä likoon laittaminen tuntuu musamaailmassa ja luovuudessa sata kertaa vaikeammalta. Laulamisessa vaadin itseltäni niin paljon. Olen joskus pillittänytkin keikan jälkeen. Onneksi en ota enää sitä ihan niin vakavasti”, hän sanoo.

Teksti: VENLA PÖYLIÖ

Kuva: LAURI HANNUS

Kommentit