Kun työnteosta tuli mahdotonta

Petra Silavuori, 28, ei usko, että kahdeksantuntinen työpäivä viidesti viikossa sopii jokaiselle.

Kun porilainen Petra Silavuori oli 15-vuotias, hänen isänsä kuoli. Silavuoren maailma mureni, koulu alkoi mennä huonosti ja hän masentui. Välit isosiskoihin ja äitiin olivat huonot.

Silavuori aloitti lukio-opinnot, mutta pian oppilaitoksen rehtori erotti hänet liiallisten poissaolojen takia.

”Rehtori ei koskaan kysynyt minulta, oliko minulla jokin hätänä”, hän muistaa.

Taustalta löytyy
masennus

Tilastot kertovat karua tarinaa nuorista työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyjistä. Eläketurvakeskuksen mukaan vuonna 2010 työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi yhteensä noin 3500 alle 35-vuotiasta nuorta. Runsainta eläkkeelle siirtyminen oli alle 25-vuotiaiden ikäryhmässä.

Suurin mielenterveyden häiriön syy työkyvyttömyyteen on masennus, josta kärsi viime vuonna noin 470 työkyvyttömyyseläkkeelle jäänyttä.

”Vietin kuusi vuotta elämästäni kämpässä istuen ja itsemurhaa miettien. Sisko kävi potkimassa minua eteenpäin, mikä piti minut hengissä”, 22-vuotiaana masennuksen diagnoosin saanut Silavuori sanoo.

Työstä kokemusta
harvoilla

Kela myöntää työkyvyttömyyseläkettä usein vasta 20 ikävuoden jälkeen. Vuosituhannen vaihteessa käyttöön otettiin nuoren kuntoutusraha, jota maksetaan alle 20-vuotiaalle, työkyvyttömyyden uhkaamalle nuorelle ammatillisen kuntoutuksen varmistamiseksi.
Suuri osa alle 25-vuotiaista eläkkeensaajista saa kuitenkin kansaneläkettä, mikä tarkoittaa, että työelämän kautta työeläkkeelle siirtyvät vain harvat.

”Olen kerran ollut työharjoittelussa museossa Porissa. Se olisi voinut olla mukavaa, mutta minulla oli ylitsepääsemättömiä vaikeuksia lähteä aamuisin töihin. Pelkäsin epäonnistumista liikaa. Kaiken kaikkiaan kokemus oli kuitenkin positiivinen”, Silavuori kertoo.

Hallitusohjelmaan kirjattu työurien pidentäminen ei miellytä Silavuorta.

”Tulee sellainen olo, että viimeisetkin mehut halutaan viedä ihmisestä. On surullista, että usein ainoastaan ne ihmiset, jotka ovat jollain tavalla kärsineet fyysisesti tai henkisesti, oppivat, mikä elämässä on tärkeää.”

Silavuoren mielestä on julmaa, että kaikkien odotetaan suoriutuvan kahdeksan tunnin työpäivistä viitenä päivänä viikossa.

”Koen edelleen, etten kykenisi siihen. On mielestäni typerää ajatella, että kaikilla on sama energiamäärä, kyky ja halu tehdä töitä. Ihminen myös palaa loppuun hyvin pian, jos hän joutuu tekemään sellaista työtä, josta ei pidä.”

Vertaistuki
avainasemassa

Käännekohta Silavuoren elämässä oli läheisen ystävän yhteydenotto, joka sai hänet muuttamaan Turkuun kolme vuotta sitten.

”Päätin, että joko kuolen asuntooni, tai muutan jotain elämässäni”, hän sanoo.

Terapia, vertaistuki ja uudet ystävät ovat olleet kuntoutusprosessissa avainasemassa. Pahinta, mitä hän saattaa kuvitella, on jäädä yksin masennuksen keskelle.

Nyt Silavuori suorittaa loppuun kesken jäänyttä ylioppilastutkintoaan iltalukiossa. Viikot täyttyvät ystävien tapaamisista ja opiskelusta. Kevyttä työtä hän voisi kuvitella tekevänsä vuoden tai kahden kuluttua.

”En ole katkera. Olen onnellinen niiden ihmisten puolesta, joiden ei tarvitse käydä läpi samaa kuin minä.”

Silavuori kuvaa omia unelmiaan hyvin pieniksi.

”Haluaisin kyetä tekemään jotain, josta voisin olla ylpeä. Vaikka saatan kuulostaa kliseiseltä, haluaisin auttaa muita, joilla on ollut ongelmia elämässään.”

OIKEUS TYÖNTEKOON
KUULUU KAIKILLE

Eläketurvakeskuksen erikoistutkija Raija Gouldin mukaan nuorten työkyvyttömyystilastoissa ei ole tapahtunut viime vuosina suuria muutoksia. Sen sijaan 2000-luvun alussa alle 25-vuotiaiden ikäryhmässä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä kasvoi.

Kasvu selittyy Kelan kuntoutuslainsäädännön ja sen soveltamiskäytännön muutoksella. Kun kuntoutusraha otettiin käyttöön, alle 16-vuotiaiden eläkkeelle siirtyminen väheni. Pian kuntoutusrahan käytössä alettiin painottaa työelämään sijoittumisen todennäköisyyttä, ja vaikeavammaisille alettiin taas myöntää työkyvyttömyyseläkettä 16-vuoden iässä. Tämä näkyy eläketilastoissa nousuna.

Gould ei näe ristiriitaa työurien pidentämistavoitteiden ja nuorten työkyvyttömyyslukujen välillä.

”Nuorten työkyvyttömien määrä on varsin pieni. Keskustelua työurien pidentämisestä ja nuorten työkyvyttömien määrästä ei pidä panna vastakkain”, hän sanoo.

Olennaista Gouldin mielestä on, että työuria voidaan pidentää  myös nuorten työkyvyttömyyttä ehkäisemällä.

”Niille, jotka haluaisivat tehdä työtä ja saada palkkaa, tulisi suoda se mahdollisuus”.

Teksti: LAURA MYLLYMÄKI
Kuvitus: ANJA KARPPINEN