Umpiperiä: Kiitoslaulu poliklinikalta

Umpiperiä juhli kunnolla luultavasti viimeistä opiskelijavappuaan. Viinaa kului, laulu soi ja p**** maistui. Satunnaisia partnereita kertyi kaksi erilaista, molemmat hieman yli 20-vuotiaita ja mukavan raikkaita kuin kurkkupastilli. Tai no erilaisia, samanlaisia ne ovat kaikki haalariensa alla.

Seksi on kuoleman voittamista. Umpiperiä voi paljastaa ikänsä nousseen huomaamatta yllättäviin lukemiin. Vanhuuden vaivat ja kolotukset eivät ole tuntemattomia vieraita. Nuori liha palauttaa mieleen ensimmäiset opiskeluvuodet. Mahdunko mukaan, osaanko mitään? Taisin mahtua. Osaamisesta en kyllä tiedä.
Seuraa vuosisadan aasinsilta. Varoitus.

SAMOIN kuin vanhempi opiskelija kaipaa nuoremman ihoa himoitsee ylioppilaskunta kuten TYY otsien kirkkautta valaisemaan pimeyttään. Tekemällä kuitenkin oppii ja väärä idealismi karisee. Yleensä sitä pidetään vahvuutena: yhdistyksissä, työpaikoilla ja harrastuksissa. Ei ylioppilasliikkeessä. Liian osaava on epäkelpo. ”Mitä sä vielä täällä teet?” Katsokaa vaikka rekrytointipolitiikkaa. Uudet ideat ja ihmiset ovat ylioppilasliikkeelle valtava vahvuus. Ne myös rasittavat yhteistyökumppaneita, erityisesti heidän nimimuistiaan.

Mitä muuta? Tämä paska on kaatumassa niskaan. Umpijäinen, ulkoa opeteltua fraaseja toisteleva opetusministeri ei oikein vakuuta. Hänen harteillaan lepää korkeakoulujemme tulevaisuus. Vähän huteralta tuntuu. Voisiko joku käydä sanomassa Sarille, että se on ministeri, että se voisi vähän yrittää linjata ja ottaa roolia? Tällä hetkellä lankoja vetelee dynaaminen avustajakaarti. Tästä murheesta voi vain nousta, olkaamme toivossamme väkevät.

YLIOPISTOT, SYL jne. ovat vähän linjailleet säätiökorkeakoulua vastaan. Great. Eipä asialle voi enää mitään tehdä. Säätiömalli on valtioneuvoston näkökulmasta ensisijainen muoto yksityistää.. öh, järjestää korkein tutkimus ja opetus. Julkisoikeudelliset laitokset saavat mädäntyä neukkubunkkereihinsa, joiden vuokratason määrittelee yksityinen kiinteistösijoittaja. Uusia kampuksia ei Espoon ulkopuolelle rakenneta. Lisärahaa ei tule. Kurjuuden kierre on valmis. Fiksu yliopisto ryhtyisi sorvaamaan säätiöhakemusta välittömästi. Ja kyllä niitä sorvataankin, vaikka julkisuudessa aiheesta ei mielellään huudella.

HYVÄ lukija! Istun parhaillaan kaupungin X sairaalan Y sukupuolitautien poliklinikalla. Tekstiviesti satunnaiselta kumppanilta B piristi vappukrapuloissa. Hän ehdotti asian tarkistamista ”varmuuden vuoksi”.
Tämä on sopiva paikka lopettaa Umpiperiä-palsta, sillä pian ei Umpiperiä enää ole. Otan vastuun itsestäni, lähimmäisistäni ja yhteisöstäni. Ei enää satunnaista seksiä ja sukupuolitauteja. Ei puskista ampumista ”hyi hyi” tai arvostettujen henkilöiden perusteetonta panettelua. Olen oppinut läksyni. Olen nöyrtynyt. Minut on lyöty.
Soihtu siirtyy eteenpäin. Hyvä opiskelija! Kondylooman ja klamydian kanssa voi elää. Tippa eikä tippuri tapa. Paras elämän oppitunti on kova ja kestää pitkään.

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 9/2008 (9.5.2008)