Suuret ikäluokat areenalla

Suuret ikäluokat eivät ainoastaan estä seuraavien sukupolvien urakehitystä, mutta määrittävät myös kulttuuriamme erittäin voimakkain siveltimen vedoin. Kun ainoa tuntemamme Suomi – suurten ikäluokkien määrittelemä – poistuu areenalta jää jälkeen henkinen tyhjyys, koska jatkuvuutta ei ole. Tästä syyttäminen ahnetta ikäpolvea.

A: Miksi Vesa-Matti Loiri ei tunne häpeää laulaessaan Suomen kansalle Ivalo-levyllään? Eikö pedon jo pitäisi hiipiä kuolemaan ja jättää estradi nuorille? Kunnianosoitukset tulevat kyllä sitten aikanaan. Samaan kuoppaan voisi raahata esim. Hectorin, Vicki Rostin ja Arto Paasilinnan, jotka ovat enemmän tai vähemmän sukupolvellemme satuhahmoja, joilla ei ole meille mitään annettavaa. Miksi meillä on vielä jo keski-iän ylittäneitä taiteilijoita kertomassa elämästämme?

B: Annostelemassa suurten ikäluokkien tunnelmia suurille ikäluokille, joiden täytyy takertua suurten ikäluokkien maailmankuvaan? Ei hemmetti, aikakaudet sinänsä, mutta joku raja toistojen määrilläkin täytyy olla. Voisiko arvon taiteilijoille hankkia vaikka yhteisen etenkin mediasta äänieristetyn esiintymisparakin? Jos laitettaisiin ne kaikki areenalle ja suljettaisiin ovet ja ikkunat hermeettisesti.

A: Precis, kamrat! Sellainen sargofagi olisi kaunis ajatus. Ongelma poistuisi ja näyttämölle mahtuisi muutakin kuin niitä muka fiksuja kuusikymppisiä kertomaan elävästä elämästä. Tahtoo sukupolven runoilijan, tahtoo sukupolven eepoksen, tahtoo sukupolven kertojan, tahtoo sukupolven äänen. Hei, eikö se kerro jo, että Pepe Willbergin keikka oli peruttu kun sinne ei ilmaantunut kuin 4 maksanutta asiakasta. Tämän sukupolven tulisi poistua jo estradilta, kiitos.

B: Kyseiset henkilöt ovat jo monia vuosikymmeniä sitten antaneet kaiken, mitä heillä on ollut annettavissa. Keharaakit jatkavat niin kauan kuin jotkut takertuvat sukupolvi-identiteettiinsä. Täytyy Jumalan tähden toivoa, etteivät nykymarkkinavoimien luomat Ville Valot ja Jone Nikulat enää nytki parrasvaloissa joskus 40 vuoden päästä. Jos häpeäksi käy jo nyt, niin entä sitten silloin? Ja miksi hitossa ei-suurilla ikäluokilla oikeasti ole ketään, joka edes yrittäisi jonnekin suuntaan?

A: Idols-pinnallisuutta on helppo kritisoida, kun siinä ei ole oikein mitään sisältöä ja kun se ei ole suurten ikäluokkien ITE-taidetta. No, on sitä aikaisemminkin flopattu vai mitä mieltä olet Hectorin Asfalttiprinssin sanoista? Miten ikinä voi kukaan väittää, että joku joka on saanut tuollaista aikaiseksi olisi herooinen sanoittaja-laulaja. Kyllä rima on alhaalla fanillakin.

B: Näiden tapauksessa ei voi kyllä toden totta puhua mistään makuasioiden kiistelemättömyydestä. Olen yrittänyt olla kuuntelematta mitään sanoja, siinä tulee surullisemmaksi kuin jos antaa mennä toisesta korvasta toiseen ja yrittää kestää. Eput ja Popedat ovat hyviä esimerkkejä artisteista, joille riittää oikeastaan yhden levyn tekeminen. Samanhan voi kierrättää vihreästi sitten seuraavilla levyillä, ja uppoaa yleisöön kuin häkä keuhkoihin kehäkolmosella.

A: Ihan oikeasti, Suomi on yhden ja ainoan ikäluokan maa, joka on rakennettu sotien jälkeen ainoastaan tämän väestönosan etuja silmällä pitäen. Päiväkodit, koulut, oppilaitokset, byrokratia on kaikki rakennettu vain yhtä sukupolvea varten. Ja nyt kun tämä ikäluokka on vihdoinkin poistumassa työelämästä, niin he vievät nämä rakenteet mennessään jättämättä niistä ripettäkään jälkipolvien nautittavaksi. Saisivat viedä mennessään sen onton kulttuurin, joten ovat ruokkineet elämänsä ajan. Jotain Vesa-Matti Loiria käydään katsomassa Areenoilla ympäri maata ja odotellaan, että se vetäis tosi karheesti Lapin laulun – niin kuin silloin ennenkin. Siinä on sen sukupolven kliimaksi – Loirin huilusoolossa.

B: Täytyy vain lohduttautua sillä, että se yksi ja ainoa sukupolvi on ainakin niin jumalattoman iso, että pystyy jo elopainollaan tukehduttamaan kaikki muut rakastavaan uudisrakentajien Suomen pehmeään tyynyyn.

A: Toisaalta, sukupolvemme todellakin ryhdistäytyä ja ottaa tämä tila itselleen sillä välin kun suurten ikäpolvien saagaa jauhetaan edelleenkin marketin kassan ostoshihnalla hintaan 24,90 S-etukortin kanssa. Minä en saatana kestä enää yhtään ainoaa artikkelia, jossa kerrotaan Arto Paasilinnan ja Kari Hotakaisen ylimaallisuudesta ja nerokkuudesta ja siitä, että he kertovat sukupolvensa suurta tuskaa, onnettomuutta ja ylistystä ja kuinka tuota pienuutta glorifioidaan ulkomailla saakka ja siihen nivotaan muka joku niitä absurdi käsite kuten suomalaisuus – ei minun nimissäni, kiitos.

B: Ehkä kysymys onkin juuri lopulta siitä, että meidän sukupolvemme ei enää oikein osaa, kun ne kaksi edellistä ovat tehneet niin hurjia tekoja. Nykyään voi sitten enää oikeastaan vain kieriskellä viihteessä tai itkeä irtopisteitä samaan tapaan kuin se eräskin aiheesta kirjan kirjoittanut. Joka ei oikeasti muuten ole mitään muuta kuin jatke kaikille vanhalle. Vaikka turpaanhan sekin sai, meni hyppimään väärien arvojen päälle.

A: Perintö on syöty. Olemme ensimmäinen sukupolvi maamme historiassa, joka kärsii edellisten sukupolvien impotenssista välittää kulttuuriperintöä jälkeläisilleen ja ensimmäinen sukupolvi, joka siten todennäköisesti tulee sekä henkisesti että taloudellisesti isiensä ja äitiensä riistämäksi. Ahneelle ikäluokalle ei näy loppua. Kateus iski, myönnettäköön, mutta te olette jo kannuksenne luoneet, te kolmen kohortin aikana syntyneet, antakaa mahdollisuus muillekin. Kun nelikymppiset sanovat, että heillä on tukos urakehityksessä, niin olisiko sinulla yhtään aavistusta siitä, kuka sen tukoksen on rakentanut. Häipykää varhaiseläkkeellä, kääkät!

B: Kun sen voitte vielä tehdä. Samaa lystiä tuskin suodaan seuraajillenne. Mistäs sitä eläkkeet maksettaisiin, kun työllistyminen on hemmetin vaikeaa yhteiskunnassa, jossa virkoja kansoittaa edellinen sukupolvi, joka samalla toisella kädellä leikkelee eläköityessään vapautuvatkin paikat pois kuin omenapuita oksastaessa, kuten todettua.Odottaakovathan sitten meidän jälkeen tulevat samaan tapaan ihmettä ja laskevat sen varaan, että jos vaikka Idols-tähdeksi pääsisi, tai ajamaan rinkilää ympäri maailmalla.