Synkkä, tipaton tammikuu

Joulun huurteisten ja vuodenvaihdoksen hillittömän tinaamisen jälkeen moni suomalainen päättää kiertää korkit kiinni ja jättää oluet hanaan, ihan yleisen esimerkin vuoksi. Alkoholipitoisista juomista ollaan kuivilla terveiden elämäntapojen, painonlaskemisen ja varallisuuden lisäämisen vuoksi. Iltapäivälehdet ohjeistavat tipattomia ja julkkikset näyttävät hyvää esimerkkiä kertoilemalla kokemuksistaan. Synkän kaksinpuhelun suoraselkäiset yksinpuhujat kommentoivat ilmiötä tammikuun taipuessa lopulleen ja helmikuun urkenevan kosteissa merkeissä.

Jallu: Voi pojat! Nyt loppuu vilu ja nälkä sekä hammastenkiristys. Taivas aukeaa, aurinko paistaa ja viini virtaa. Kohta on kärsimys taaksejäänyttä ja alkaa hillitön helmikuu. On aika ylevä olo, ihan kuin silloin kun kokoomus otti vaalivoiton.

Pullo: Pitkä oli tammikuu kerta kaikkiaan. Mutta oliko paastoamisessa sitten järkensä – onko maksasi rauhoittunut, tuntuuko painoa olevan vähemmän, siirryitkö mäyräkoirasta sikspäkkiin pysyvästi? Juotko nyt toisellekin jalalle helmikuun?

Jallu: Vapaaehtoisessa katkaisussa saa ainakin paremman mielen. Se perustuu sekä pitkäkestoiseen kidutukseen että pienempiin arkipäiväisiin teasereihin, joista kieltäytmällä itsetunto kohentuu joka kerta. Halujensa ja tekojensa ristiaallokossa pitää vaan seisoa ryhdikkäästi selkä suorassa ja olla taipumaton. Sellaisia arjen pieniä taisteluita voittoineen ja ylemmyydentunnetta niiden juomaan ratkenneiden hengenheikkoudesta.

Pullo: Henki voittaa aineen. Mutta kuinka itsetarkoituksellista tipaton sitten viime kädessä on, eikö alkoholi ole jo jokin ongelma siinä vaiheessa kun sitä pitää päätöksellä kokeilla. Ymmärrän toki, että nykyihminen nauttii ekstreme-itseruoskinnasta, mutta suuntaudutaankohan tässä nyt vähän väärille urille, toveri.

Jallu: Ymmärrän kyllä sanomasi. Antaahan kuukauden selibaatti luvan törväillä loput yksitoista ihan kanttu vei. Olisiko sen yhden pariskunnan ratkaisu sitten parempi: he kun olivat yksitoista kuukautta juomatta, mutta sen yhden kesäkuukauden ajan perseet olalla aamusta iltaan. Ei taida olla hyvä juomisen malli tuokaan. Koko tipattoman tammikuun tarkoitus on moralisoida degeneroituneen kansan alkoholinkäyttöä.

Pullo: Kansanvalistusta, totta vie – ja tässä juomiskulttuurissa sille on kyllä paikkansakin. Ei silti, sellaista harmitonta itsensä koettelua ja sosiaalista lekkeripeliähän tipaton on ihmisillä useimmiten. Kuka voittaa henkien taistossa ikuisen elämän, sano. Hyvähän se on kampanjoida ajatusta, mutta toivoisi valtionkin vuoristoratapolitiikkaan alkoholin suhteen jotain logiikkaa.

Jallu: Alkoholipolitiikan suhteen en enää paljoa laskisi. Se ratkaisu on aina kuluttajalla itsellään. Paitsi tietysti silloin kun ihminen on sairas – silloin ei tipattomat kuukaudet paljoa auta. Ja alkoholilla leikkivä valtaväestö saa kohteen, jota halveksia ja jonka kautta voi peilailla omaa ylivertaisuuttaan, pakkokontrolliaan.

Oman ratkaisuni tein tuossa viikko takaperin – astuin korkin päälle ja lopetin wannabe-raittiuteni. Miehen teko! Siinä ulkomaalaisen vieraani kanssa istuttiin iltaa baarissa ja tissuteltiin ilman pakontonta tarvetta tulla humalaan laskematta juotuja tuoppeja ja ennen kaikkea tuntematta niistä huonoa omaatuntoa. Eikä krapulaa, eikä tullut morkkista. Ehkä suhteeni alkoholiin onkin terve, enkä tarvitse 31 päivän raittiutta osottaakseni tämän? Mutta senhän osoittaa helmikuu, jolloin on taas Lupa Juoda!

Pullo: Niinpä, mutta ulkomaalaisvieraasi taisikin olla paremman juomakulttuurin maasta? Hyvä, että rikoit sikajuopottelun stereotyyppejä sivistyneessä mitassa pysyvällä sosiaalijuomisella. Mutta oikeassa olet, tulikokeesi odottaa vasta, kun tiedät miten helmikuu menee – ettei tuopin pohjalle eikä pullonsuuhun, sikspäkistä mäyräkoiraan.

Jallu: Jos ottaisi sitten vaan yhden tähden jaloviinaa kolmen sijaan?