Etätyö vaatii asennemuutosta

Teknologia mahdollistaa työn siirtymisen autoteiltä tiedon valtateille.

Meidän sukupolvemme pitäisi jaksaa työskennellä pidempään kuin koskaan ennen, joten työssä jaksaminen ja motivaatio edellyttävät yhä enemmän joustavuutta ja työn uudenlaista organisointia. Joustavuudella ei voida enää tarkoittaa pelkästään työntekijän selkänahan riipimisestä tulevaa joustoa, vaan sopeutumista uuteen tilanteeseen vaaditaan myös työnantajilta.

AKAVAN teettämän työmarkkinatutkimuksen mukaan yhä useampi haluaisi tehdä ainakin osan työajastaan etätyötä. Noin puolet akavalaisista arvioi, että ainakin osan tehtävistä voisi hoitaa kotoa käsin. Kuitenkin tällä hetkellä alle prosentti Akavan työmarkkinakyselyyn vastanneista tekee etätyötä kokopäiväisesti. Tilastokeskuksen kymmenen vuotta vanhassa työolokyselyssä etätyöstä oli kiinnostunut runsas kolmannes vastaajista, alle 25-vuotiaista noin puolet. Vastauksista ilmenee siis selvä muutostarve, johon onkin syytä tarttua aktiivisesti. Jos työntekijän tyytyväisyys ja sitä kautta tuottavuus paranee etätyössä, luulisi sen olevan työnantajallekin houkutteleva vaihtoehto.

ETÄTYÖN suurimmat esteet ovatkin työnantajien asenteet ja vanhat toimintamallit. Työnantajien kannalta etätyössä katoaa tavanomainen valvonta ja vaikka pomo ei hengitä niskaan työpaikallakaan, ajatellaan, että siellä kuitenkin vallitsee sosiaalinen kontrolli, joka potkii vauhtia velttoilijaan. Työntekijät taas ajattelevat, että itsenäiseen ja pitkäjänteiseen työhön on totuttu jo opiskeluaikana, joten ohjauksen ja valvonnan tarvetta ei pidetä etätyön esteenä. Työpäivä perinteisellä työpaikalla pilkkoutuu helposti tuottamattomiin pätkiin, kun keskittymistä vaativat työvaiheet keskeytyvät puhelimen sointiin, työtoverin juoruiluun tai loppumattomiin palavereihin. Etätyötä voi tehdä toki vain osittain, varsinkin jos sosiaaliset suhteet ovat työssä viihtymisen kannalta tärkeitä. Siihen pitäisi kuitenkin olla mahdollisuus omien tarpeiden mukaan. Etätyössä jää vaille kahvituntien antia, mikä voi olla ongelma, jos kaikki tärkeät asiat kerrotaan tällöin. Mutta kuka ties käytäväkeskustelut ja kahvitunnit voi tulevaisuudessa hoitaa virtuaalisesti nekin.
SATU RAUNU

Kotona saa koodata rauhassa

Asiantuntijatehtävän tasoista työpaikkaa ei ole helppo saada kasvukeskusten ulkopuolelta. Moni kuitenkin haluaisi palata valmistuttuaan kotipaikkakunnalleen. Etätyö voikin tarjota tähän mahdollisuuden.

Vuosituhannen vaihteessa savonlinnalainen Jarkko, 25, ei halunnut muuttaa työn perässä Helsinkiin. Jarkko halusi työskennellä Savonlinnassa, eikä edes kaverien muuttaminen Helsinkiin saanut hänen päätään kääntymään. Työskenneltyään mikrotukihenkilönä hän sai ystävän kautta etätyöpaikan eräältä säätiöltä. Näin hänelle tuli mahdollisuus tehdä koulutustaan vastaavaa työtä etäohjelmoijana.

Jarkko ei kaivannut suoraa kontaktia työkavereiden kanssa, sillä ohjelmointi on keskittymistä vaativaa ja keskeytykset ja rupattelu työkavereiden kanssa olisivat saattaneet suorastaan häiritä hänen työntekoaan. Jarkolla oli kuitenkin säännöllisesti lähitapaamisia, joissa käytiin läpi projekteihin liittyviä ongelmakohtia ja kouluttauduttiin uusien työvälineiden hallintaan.

Jarkko arvioi, että etätyöntekijä etenee työssään lähinnä työn jäljen kautta. Sosiaalisen uran edistäminen saattaa jäädä vähemmälle kuin muissa työpaikoissa. Etätyöntekijöitä oli hänen ”työpaikallaan” useita ja työtoverien kesken vallitsikin rento ja kannustava henki – vitsit lensivät verkossakin. Jarkko viihtyi työssään todella hyvin ja on valmis suosittelemaan etätyötä myös muille.

SATU RAUNU
(nettiradio Mikaelin arkistosta)

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 6/2008 (28.3.2008)