Gradukulma: Mitä on ihanteellinen naiseus

Gradussaan Nukkenaisia ja sätkynukkeja – Pistokokeita Eevan ja Me Naisten visuaalisesti rakentamaan ihannenaiseuteen 1955–1995 Hanna Juntto tutki naistenlehtien ihanteelliseen naiseuteen liittyvää problematiikkaa feministisen mediatutkimuksen kontekstissa.

Juntto analysoi Eevan ja Me Naisten kuvallista aineistoa. Hän valitsi tutkimuskohteekseen naistenlehdet, koska oli kiinnostunut, miten ne rakentavat naiseuteen liitettäviä kulttuurisia merkityksiä. Junton tutkimuksellinen lähtökohta oli, että naistenlehdet vaikuttavat ihanteisiin konstruoimalla niitä. ”Naistenlehdissä naisruumis nähdään aivan kuin puutteena, jota pyritään kaikin keinoin (mm. tavarat ja botox) peittelemään. Yhteiskunnassamme on vallalla myyttinen käsitys, joka samaistaa naisen kauneuden hänen onnistumiseensa yleisesti elämässä kytkemällä sen henkiseen kauneuteen ja moraaliseen hyvään. Naisten pitää koko ajan tavoitella jotain lisää: he ovat alati riittämättömiä. Tyydytämme tarpeemme tavaroilla ja esittelemme itseämme muille kulutushyödykkeiden ja palveluiden kautta.”

”50-luvulla pääajatus oli, että kun mies oli onnellinen, oli nainenkin. 90-luvulla korostettiin elämänkokemusta, julkisuutta, uraa ja seksikkyyttä. Ideaalinainen konstruoitui kaikkina vuosikymmeninä hoikaksi, valkoihoiseksi, nuoreksi, heteroksi ja itsestään huolehtivaksi objektiksi, joka mielellään esittelee itseään ja seksuaalisuuttaan. Naistenlehtien mukaan nainen on pitkälti sitä, miltä näyttää”, Juntto linjaa.

SANNA LÄYLÖNEN

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 6/2008 (28.3.2008)