Kirjastoyksiköiden määrä vähenemässä

Turun yliopisto kokisi radikaaleja muutoksia, jos Turun korkeakoulujen kirjasto- ja tietopalvelujen selvitystyön
ehdotukset toteutettaisiin.

Opetusministeriö pyysi kesäkuussa Suomen Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuortevaa selvittämään Turun korkeakoulujen kirjasto- ja tietopalvelujen tilannetta. Selvitys julkaistiin 25. helmikuuta ja se sisältää useita kehittämisehdotuksia tilaongelmien ratkaisuista asiakaspalvelun parantamiseen. Selvityksessä toivotaan, että ehdotukset toteutettaisiin 1.1.2010 mennessä.

Turun viidellä korkeakoululla – Turun yliopistolla, Turun kauppakorkeakoulusta, Åbo Akademilla, Turun ammattikorkeakoululla ja Yrkeshögskolan Sydvästillä – on yhteensä 64 kirjastoyksikköä. Nuortevan mielestä ”kirjastojen palveluresurssit on hajautettu liiaksi”, mikä on osaltaan johtanut aukioloaikojen vaihtelevuuteen ja lainauskäytäntöjen kirjavuuteen. Ainoastaan Turun kauppakorkeakoulun kirjasto toimii yhtenä yksikkönä.

Selvityksessä otetaan huomioon Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun tuleva konsortio ja tästä syystä Nuorteva ehdottaa, että näiden korkeakoulujen kirjastot keskitettäisiin neljään suurempaan yksikköön: 1) Yliopistonmäen, 2) Kasarmialueen (Educarium), 3) Turun kauppakorkeakoulun sekä 4) Sirkkalan kirjasto- ja tietopalvelukeskukseen.
Kauppakorkeakoulun kirjasto ei kokisi suuria muutoksia; ainoastaan taloustieteen aineistot olisi tarkoitus siirtää sinne Educariumilta. Yliopistonmäen kirjastojen suurin muutos olisi Juslenian purkaminen. Sen tilalle rakennettava uudisrakennus liitettäisiin ”sisätilayhteyksin nykyiseen pääkirjastoon”. Myös nykyinen kurssikirjasto sijoitettaisiin Yliopistonmäelle. Taiteiden tutkimuksen ja historiatieteiden kirjastot siirrettäisiin Sirkkalaan, jonne myös näiden laitosten oppiaineet ovat muuttaneet tai muuttamassa.
”Juslenia on odottanut 90-luvun puolivälistä saakka peruskorjausta. Rakennus on jo niin huonossa kunnossa, että peruskorjauksessa siitä jäisi jäljelle vain betonirunko. Uudisrakentaminen on ainut järkevä vaihtoehto, sillä peruskorjaus tulisi kalliimmaksi kuin uuden rakentaminen”, arkkitehti Ari Nisonen yliopiston tilasuunnittelusta toteaa.
Uusi Juslenia nähnee päivänvalon kuitenkin vasta 2010-luvulla.

Pääkirjaston laajennus etusijalla

Nuorteva kritisoi selvityksessään erityisesti Turun yliopiston kirjastoa. Esimerkiksi rakentava keskusteluyhteys kirjaston johdon, käyttäjien ja henkilökunnan väliltä puuttuu edelleen, vaikka sellaista on pyritty luomaan koko 2000-luvun ajan. Yliopiston strategiakin tähtää kirjasto- ja informaatiopalvelujen kehittämiseen. Tässä ei ole kuitenkaan onnistuttu, koska ”kukin taho on pyrkinyt säilyttämään sen aseman, joka sille vuosikymmenten aikana on muodostunut”.
Nisonen painottaa kirjasto- ja informaatiopalvelujen kehittämisessä kustannustehokkuutta ja hyvää palvelua.
”Henkilökunnan kirjastotarpeet ja opiskelijoiden kirjastotarpeet eivät kuitenkaan aina kohtaa”, hän muotoilee.
Turun yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja Tuulikki Nurminen näkee selvityksen ehdotukset varsin radikaaleina ja pitkälle menevinä.
”Esimerkiksi se, että yliopistojen kirjastoilla olisi yhteinen hallinto on aika hankala yhtälö, koska silloin pitäisi olla myös yhteinen talous.”
Nurminen pitää kuitenkin kirjastoyksikköjen yhdistämistä välttämättömänä ja pääkirjaston laajennusta ensisijaisena. Selvityksen mukaan Turun yliopiston pääkirjasto kärsii tilaongelmista eikä se enää kykene vastaamaan käyttäjien tarpeisiin. Esimerkiksi lukupaikkoja on liian vähän.
”Kurssikirjaston siirtäminen [Yliopistonmäelle] olisi hyvä asia; silloin oikeustieteellinen kirjasto sopisi Educariumiin”, Nurminen huomauttaa.
Biotieteiden ja humanististen tieteiden hajaannuttaminen kahteen paikkaan – Yliopistonmäelle ja Sirkkalaan – ei saa Nurmiselta kannatusta. Palvelujen parantaminen – esimerkiksi ravintolapalvelujen saaminen kirjastojen yhteyteen – sekä pidemmät aukioloajat ovat Nurmisen mielestä hyvin tärkeitä. Henkilökunnan määrää pyritään kuitenkin vähentämään.

Laitoskirjastot puhututtavat

Turun yliopiston eri tiedekuntien tai oppiaineiden kirjastoyksiköitä on lähemmäs 20. Yliopiston kirjastolaitoksen lisäksi laitoksilla ja oppiaineilla on omia kirjastoja, joihin hankitaan kirjoja laitosten tai oppiaineiden määrärahoilla. Selvityksen mukaan tällaisia kirjastoja on noin 80. Näiden kirjastojen aineistoja ei kuitenkaan välttämättä ole rekisteröity minnekään ja niihin pääsee käsiksi usein vain kyseisen laitoksen tai oppiaineen henkilökunta ja hyvässä tapauksessa oppiaineen opiskelijat.

Turun yliopiston vararehtori Harri Andersson ei kuitenkaan näe laitoskirjastoja ongelmana.
”Meillä ei ole mitään laitoskirjastoja vastaan, vaan ennemminkin olemme kiinnostuneita tiedekuntakirjastojen asemasta”, toteaa Andersson, joka toimii yliopiston sisäisen kirjastotyöryhmän puheenjohtajana.
”Tehtävämme on pohtia erityisesti tilallisia ratkaisuja; esimerkiksi sitä, mitä tyhjille tiloille tehdään, jos joitain yksiköitä siirretään uudisrakennuksiin.”

SANNA INKINEN

Lähde: Turun korkeakoulujen kirjasto- ja tietopalvelujen kehittäminen. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:7.

KOMMENTTI: Laina-aikoja voisi lyhentää

Turun korkeakoulujen kirjas­t­o- ja tiet­opalveluiden kehittämistä käsittelevää selvitystä varten toteutettiin myös asiakaskysely. Siihen vastasi yli 900 Turun korkeakoulujen opiskelijaa, opettajaa, tutkijaa sekä kirjasto- ja hallintohenkilökunnan jäsentä.

Opiskelijat kokevat kyselyn mukaan ongelmallisiksi erityisesti kirjastojen lyhyet, usein luentoaikaan sijoittuvat aukioloajat sekä kurssikirja-aineiston riittämättömyyden.
Kirjastojen henkilökuntaa ollaan vähentämässä – kuten muutakin yliopistojen henkilökuntaa – ja resursseja esimerkiksi kurssikirjahankintoihin on tuskin hirveästi lisää tulossa. Kirjastoyksiköiden keskittämisen lisäksi lainaamisessa, palauttamisessa ja varauksissa lisääntyvän automaation pitäisi mahdollistaa pidemmät aukioloajat.
Kurssikirjojen laina-aika Turun yliopiston kirjastossa on 14 päivää. Englantilaisessa yliopistossa, jossa opiskelin, kirjojen laina-aika oli puolet lyhyempi. Tällöin tenttikirja ei lojunut avaamattomana pöydällä ensimmäisen viikon ajan, kuten kahdeksi viikoksi lainatun teoksen kanssa helposti käy, vaan opiskelu oli tehokasta.

Muutos laina-aikoihin vaatisi ilmeisesti kirjaston lainausjärjestelmän uudistamista, mutta jos tenttikirjat kiertäisivät opiskelijalta toiselle nopeammin, maksaisi uudistus itsensä nopeasti takaisin.
Haittaa ei myöskään olisi siitä, että kirjastojen yhteyteen rakennettaisiin ravintoloita tai kahviloita, joissa voisi pänttäämisen lomassa käydä energiavarastojaan täyttämässä.

SANNA INKINEN