Libanon lumosi lääkäriopiskelijan

Libanonin sisällissota päättyi lähes 20 vuotta sitten, mutta levottomuuksienkerrotaan jatkuvan yhä. Media välittää maasta korutonta kuvaa ja Suomen ulkoministeriö kehottaa toistaiseksi välttämään sinne matkustamista. Turkulainen lääketieteen opiskelija Lauri Tuominen lähti Libanoniin työ-harjoitteluun ja löysi periltä maan, jollaista ei ollut osannut odottaa.

Toissa keväänä Berliinissä opiskelijavaihdossa ollut Lauri Tuominen alkoi potea kaukokaipuuta heti kotiinpaluun jälkeen. Lääketieteen opiskelijoille tarkoitettu kuukauden ulkomaanharjoittelu tuntui hyvältä tilaisuudelta ja Lauri lähti viime joulukuussa Libanoniin, American University of Beirutiin.
Perhe ja tyttöystävä eivät Laurin mukaan aluksi innostuneet hänen suunnitelmistaan lähteä maahan, joka uutisten mukaan on tulvillaan levottomuuksia ja väkivaltaa. Lohtua läheisille toi aluksi vain tieto siitä, että Laurin ensisijainen toive päästä Sudanin Darfuriin ei toteutunut.
”Laurin lähtö levottomaan Libanoniin lakkasi kuitenkin harmittamasta minua siinä vaiheessa, kun sain neuvoteltua itseni viikoksi mukaan matkaan”, oikeustieteitä opiskeleva tyttöystävä Laura Kuitunen naurahtaa.

Kaupunki kulttuurien risteyskohdassa

Lauri kertoo tienneensä kohdemaastaan vain vähän ennen lähtöään.
”Olin seurannut uutisia lehdistä ja lukenut jonkin verran matkaoppaita. En voi silti sanoa tienneeni Libanonista paljoakaan. Ennakkokäsitykseni osoittautuivatkin lopulta melko virheellisiksi.”
Pelätä ei tarvinnut matkan aikana missään ja Beirutin odotettua länsimaisempi kulttuuri yllätti.
”Beirut oli paljon vähemmän islamilainen, vähemmän sodan runtelema ja paljon kehittyneempi kuin kuvittelin. Toisaalta Etelä-Libanonissa ja Syyriassa esimerkiksi islamilaisuus oli näkyvämpää ja kulttuuri muutenkin lähi-itämäisempää.”
Monipuolisuutta ja kulttuurieroja löytyi myös kaupungin sisältä.
”Keskellä Beirutia oli kaupunginosa, jossa elivät rikkaat ihmiset. Siellä näkyi pilvenpiirtäjiä, Guccin vaatekauppoja, kalliita autoja ja hienoja hotelleja. Muutaman korttelin päässä aukeni niin sanottu tavallisten ihmisten keskusta, missä oli yhä pystyssä pommien runteleman kerrostalon rauniot ja kadulla ajelevissa takseissa näytti olevan enemmän ruostetta kuin maalia. Eri alueilla asuvat ihmiset tuskin saivat usein kosketusta toistensa maailmoihin”, Laura pohtii.
Oloaan ei Laurin mielestä tarvinnut tuntea koskaan turvattomaksi, mutta Beirutissakin oli alueita, joissa oli hyvä olla varuillaan.
”Etelä-Beirutissa liehuivat Hizbollahin liput ja tunnelma oli kaikin tavoin toinen kuin kaupungin muissa osissa. Eräs australialainen vaihto-oppilas toimi ajattelemattomasti ja oli ensimmäisenä päivänään tullut Hizbollahin pidättämäksi, kun oli mennyt valokuvaamaan alueelle”, Lauri kertoo

Uskonnon merkitys näkyy myös Beirutissa

Uskonnolliset normit ohjaavat Libanonissa käytöstä paljon selvemmin kuin Suomessa.
”Libanonissa muistui mieleen, kuinka paljon tärkeämmässä asemassa uskonto muualla maailmassa on. Ehkä erilaisessa uskonnollisessa ympäristössä löytää itsestäänkin uusia puolia”, Lauri toteaa.
Vaikka Beirut on monin paikoin maallistuneempi kuin muu Libanon, ei uskonnon merkitys ole sielläkään hävinnyt. Kaikkia sopivaisuussääntöjä ei ollut aina helppo muistaa ja huomioida.
”Asuin Beirutissa hotellissa ja menin tapaamaan Lauria teologisen opiston asuntolaan, jossa hän asui harjoittelun ajan. Naimattomana naisena en ollut päästä sisään miesten asuntolaan, mutta sain lopulta ovivahdilta luvan viipyä viisi minuuttia”, Laura kertoo.
Laurin työharjoittelu yliopistollisen sairaalan korvaklinikalla oli enemmän opiskelua kuin työtä. Päivät kuluivat leikkauksia ja klinikkatoimintaa seuraten.
”Libanonissa opiskelijoille tai edes erikoistuville lääkäreille ei anneta juuri vastuuta potilastyössä, toisin kuin Suomessa. Hierarkia on sairaalassa muutenkin jäykempi. Lääkärit pukeutuvat aina pukuun, ja potilaat kunnioittavat lääkärin auktoriteettia eri tavalla kuin Suomessa”, Lauri kuvailee sairaalaympäristöä.
”Sairaalassa näki myös potilasmateriaalia, jollaiseen Suomessa ei juuri törmää. Muualla leikattuja potilaita tuli sairaalaamme, joka oli maan tasokkaimpia, saamaan hoitoa esimerkiksi leikkauskomplikaatioihin. Libanonista jäikin minulle sellainen vaikutelma, että sairaaloita ja lääkäreitä on monen tasoisia.”

Ennakkoluulot karisevat matkustaessa

Parhaana muistona Libanonista Laurille jäivät paikalliset ihmiset, jotka olivat lämpimiä, kohteliaita ja ystävällisiä.
”Matkustaessa huomaa usein olevansa ennakkoluuloisempi, kuin mitä on luullut. Matkustamisen hienous onkin sen avartavuus.”
Lauri uskoo vielä palaavansa Libanoniin, joskaan ei töihin.
”Pitäisi osata arabiaa. Mutta heti valmistumisen ja virkaan pätevöitymisen jälkeen aion kyllä lähteä ulkomaille töihin – jonnekin Eurooppaan.”
Tosin seuraavaa reissua Lauri tuskin malttaa odottaa valmistumiseen asti. Houkuttelevia matkakohteita maailmassa riittääkin esimerkiksi sukeltamista sekä kallio- ja jääkiipeilyä harrastavalle Laurille.

LIISA REUNANEN