Tutkimuksen huono päivä

MRI ja PET ovat niitä lääketieteen ihmeellisiä härpättimiä, joihin vain harvat ihmiset pääsevät (tai joutuvat). Päänsisuksia tarvitsee yleensä tutkia vasta kun on epäilystä jostain vakavammasta. Kyseessä ovat siis ne tv:stä tutut pyöreät putket, joiden sisälle ihmiset työnnetään makuullaan pää edellä.

Osallistuin tutkimukseen, jossa tutkitaan transkraniaalisen magneettistimulaation vaikutusta dopamiiniopioidijärjestelmään ja kokeelliseen kasvokipuun. Kyseessä ovat siis kasvokipujen hermostolliset mekanismit. Päätin lähteä koehenkilöksi tutkimukseen ihan silkasta mielenkiinnosta. Olisi hurjaa nähdä kuvat omista aivoista.

Pitkän testausaamupäivän ja huonosti nukutun yön jälkeen viimeisenä vuorossa on opiaattijohdannaislääkettä ja yli tunnin kestävä PET-kuvaus. Yhtäkkiä tunnen, kuinka kehoni läpi lehahtaa lämmin ja raukea tunne. Luulin saavani varjoainetta, joka auttaisi kuvantamisessa, mutta saankin rauhoittavia. Jälkeenpäin saan tietää, että tutkimuksen PET-osuudesta vastannut lääkäri sattui olemaan sairaana kyseisenä päivänä. Tutkimuslääkäri joutui siis vetämään koko tutkimuksen läpi yksinään ensimmäistä kertaa. Hän luultavasti luuli itsekin pistävänsä vain varjoainetta.

Lopulta kuitenkin pääsen (tai joudun) kuvattavaksi. PET-laitteessa on kamerat, jotka kuvaavat eri säteilyjen ja varjoaineiden avulla mitä ihmisen sisuksissa tapahtuu.

Muutkin tutkimushenkilöt ovat valittaneet PET-kuvauksen epämukavasta päätuesta. Tekee aika kipeää maata kamerassa yli tunnin pää kiinnitettynä alustaan erityisellä maskilla. Viimeisen kuvauksen jälkeen en enää kestä päätuen aiheuttamaa kipua. Kipu on niin suuri, että alan itkeä. 40 minuuttia maattuani en enää saa happea, vaan haukon henkeä ja vollotan. Fyysisesti ahdistaa enemmän kuin koskaan ennen.

Kaikesta huolimatta aion varmasti jatkossakin osallistua lääketutkimuksiin. Ihmisille tehtävät lääketutkimukset ovat kuitenkin viimeisiä vaiheita 15–20 vuotta kestävässä lääkkeen markkinoille tuomisessa.

SATU RAUNU

Osa testilääkkeistä vaarattomia, toiset hyvinkin rajuja
Lääketutkimuksien haittavaikutuksista on vaikea esittää mitään yleistä keskiarvoa, kertoo Turun kliinisen tutkimuskeskuksen tutkimuskoordinaattori Tia Hellevuo.
”Esimerkiksi syöpälääkkeissä haittavaikutukset voivat olla jopa yleisiä. Toisista lääkkeistä taas ei tule mitään ongelmia.”
Lisäksi tutkimuksissa tilastoidaan myös ns. haittatapahtumia, joihin lasketaan esimerkiksi flunssan saaminen tutkimuksen aikana.

Ennen ihmiskokeita lääkkeitä testataan soluilla, eristetyillä elimillä, koe-eläimillä sekä tietokonesimulaatioilla. Voimakkaimpia lääkkeitä, esimerkiksi syöpälääkkeitä, ei testata terveillä ihmisillä vaan vain potilailla. Ihmisillä tehtävät lääketestit ovat välttämättömiä lääketeollisuuden kannalta.

VISA KURKI

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 9/2008 (9.5.2008)