Ajassa
28.10.2010

5 väitettä työelämästä

  • Maisteriksi Turun yliopistosta ja medianomiksi Turun ammattikorkeakoulusta valmistuva Anna Lento, 25, haluaisi työllistyä media-alalle, esimerkiksi tiedottajaksi. ”Meidän alalle koulutetaan liikaa ihmisiä”, Lento sanoo. Hän päätti opiskella kaksi korkeakoulututkintoa parantaakseen työnsaantimahdollisuuksiaan. ”Yliopistokoulutus tuo yleissivistystä, josta on esimerkiksi toimittajan työssä hyötyä, mutta se ei valmenna käytännön työhön”, kulttuurihistoriaa yliopistolla pääaineenaan opiskeleva Lento toteaa.

NUORIA KOULUTETAAN VÄÄRILLE ALOILLE

Suomen virallinen virallinen tavoite on, että 40 prosenttia ikäluokista suorittaa korkeakoulututkinnon. Riittääkö sellaiselle joukolle millään töitä?

Työministeri Anni Sinnemäen mukaan ongelmana on, että ihmisiä koulutetaan väärille aloille. "Tällä hetkellä valmistuu liikaa tradenomeja sekä insinöörejä. Työmarkkinat kärsivät myös taide- ja kulttuurialojen ylitarjonnasta. Tämä näkyy hyvin esimerkiksi medianomien heikossa työllistymisprosentissa", hän tunnustaa.

"Korkeakoulutus on joillakin aloilla mahdollisesti liiallista", säestää sosiologian tutkija Liisa Lähteenmäki. "Kokkeja, sähkömiehiä, bussinkuljettajia ynnä muita tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa, joten kaikkien ei todellakaan tarvitse hankkia korkeakoulututkintoa."

Miksi vinouma koulutuspaikoissa sitten on niin hankala korjata?

"Suurin kompastuskivi päätöksenteossa on aluepolitiikka – kunnat haluavat pitää kiinni kouluistaan", Sinnemäki sanoo.

Nuorten valintoja on myös vaikea ohjailla. "Ihmiset valitsevat aloja, jotka heitä kiinnostavat, eikä kaikista voi tulla sairaanhoitajia vain siksi, että heistä on pulaa", Lähteenmäki huomauttaa.

On arvoitus, millaisten töiden tekijöistä tulevaisuudessa on pulaa. Väestön korkealla koulutustasolla pyritään valmistautumaan tuntemattomiin haasteisiin.

"Korkea osaaminen sekä kyky erikoistua ja luoda uutta ovat tulevaisuuden kannalta ehdottoman tärkeitä. Ne eivät välttämättä vaadi korkeakouluopintoja, mutta tuskin niistä haittaakaan on", Lähteenmäki toteaa.

Toisaalta monesti pärjäisi vähemmälläkin. "Korkeakoulututkinnosta on tullut muodollinen pätevyysvaatimus moneen työhön, vaikka itse työtehtävissä ei niitä tietoja tarvittaisikaan. Se on mielestäni tuhlausta", hän jatkaa.

Liiallinen kouluttautuminen voikin kääntyä itseään vastaan.

"Akateemisesti kouluttautuneet ovat olleet yhteiskunnassa arvostettuja sen takia, että heitä on ollut vähän. Kun akateemisia alkaa olla paljon ja jopa liikaa, myös koulutuksen arvo laskee", summaa organisaation ja johtamisen professori Alf Rehn.

TYÖN TÄYTYY TUNTUA TÄRKEÄLTÄ

Suomalaisten suhteen työntekoon sanotaan muuttuneen, ja yleensä muutosta pidetään kielteisenä. Tutkimuksissa on todettu, että vapaa-aika merkitsee nuorille yhä enemmän, eikä esimerkiksi työttömyys ole heille samanlainen mörkö kuin vanhemmilleen.

"Suurille ikäluokille työ on ollut yksi kolmesta identiteetin kivijalasta yhteisön ja tradition rinnalla. Nuoremmat ikäluokat eivät enää määrittele identiteettiään työn kautta", selittää tulevaisuudentutkija Ilkka Halava.

Muutos on Halavan mukaan nähtävissä jo 60-luvulla syntyneessä sukupolvessa. Nuoremmissa ikäluokissa se näkyy sitäkin selkeämmin.

Halava kutsuu työhön uudella tavalla suhtautuvaa sukupolvea kuluttajakansalaisiksi. He vaativat työpaikaltaan vanhempiaan enemmän. Pelkkä palkka ja sen tuoma turva eivät riitä, vaan työllä täytyy olla myös tarkoitus.

Työn merkityksellisyys voi mennä palkan edelle. Monet nuoret eivät halua työskennellä yritykselle, jonka arvoja he eivät voi allekirjoittaa.

"Vasta hiljattain on alettu ymmärtää, ettei kyse ole siitä, että nuoret olisivat laiskoja tai kranttuja. Elämää ajatellaan yhä enemmän kokonaisuutena. Pelkän rahan ei uskota tekevän onnelliseksi", Demos Helsingin tutkija Tommi Laitio kuvailee.

Työntekijöille on tärkeää, että he voivat vaikuttaa työnsä sisältöön ja omaan ajankäyttöönsä. He tahtovat välillä downshiftata, välillä tienata. Halava povaakin yrittäjyydestä "tämän vuosikymmenen vapauden symbolia".

Sekä Halava että Laitio pitävät asenteiden muuttumista pääosin myönteisenä asiana. Kuluttajakansalaisten asenne työhön vaatii kuitenkin uudenlaista johtamista. Yritysten on pystyttävä vastaamaan työntekijöiden kasvaneisiin vaatimuksiin.

Jos työpaikka ei vastaa tarpeisiin, tehdään irtiottoja herkemmin. Toisaalta myös työnantajien suhtautuminen työntekijöihin on muuttunut.

"Kun työnantajat teettävät pätkätöitä eivätkä sitoudu työntekijöihinsä, eivät työntekijätkään tunne velvollisuudekseen sitoutua työnantajiinsa", Laitio toteaa.

Myös Tilastokeskuksen työelämän tutkija Anna-Maija Lehto muistuttaa, että pätkätöillä tapetaan työntekijöiden sitoutumishalut.

"Työmarkkinoiden pitäisi kehittyä työntekijöiden kehityksen mukaan eikä päinvastoin", hän sanoo.

Tilastoksekuksen vuonna 2008 teettämän työolotutkimuksen mukaan suomalainen arvostaa edelleen kiinteää ja turvattua työpaikkaa, jossa kokee voivansa kehittyä.

ELÄKÖITYMINEN EI AVAA VIRKOJA

Tukkoisille työmarkkinoille valmistuville korkeakoulutetuille on tarjottu lohdutukseksi ajatusta, että suurten ikäluokkien eläköityminen tuo työtä. Tilastokeskuksen tutkija Anna-Maija Lehto kuitenkin lyttää koko ajatuksen vapautuvista viroista.

"Muutama vuosi sitten puhuttiin vielä siitä, miten nuorten työnsaanti tulee helpottumaan suurten ikäluokkien eläköityessä. Tämä on kuitenkin huijausta, sillä valtion tuottavuusohjelma on asettanut monelle virastolle rekrytointikiellon. Julkiselle sektorilla vapautuvat virat lakkautetaan tai ajetaan alas", Lehto lataa.

"Työvoimapulaa on kuulutettu niin kauan kuin muistan, mutta ei kukaan ole minua ainakaan tullut repimään töihin ainoana ja viimeisenä vaihtoehtona", myöntää myös sosiologian tutkija Liisa Lähteenmäki.

Hallinnon supistaminen näkyy erityisesti yhteiskuntatieteilijöiden työllistymisen vaikeutumisena.

"Työmarkkinat eivät ole nollasummatulosta. Ylimääräisiä virkoja on tällä hetkellä esimerkiksi kuntien hallinnollisella alalla. Osa julkisen sektorin tehtävistä lakkautetaan, mutta myös uusia työpaikkoja syntyy koko ajan", lohduttaa työministeri Anni Sinnemäki.

Myös Liisa Lähteenmäki uskoo uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen. Niiden valmistamiseen, markkinointiin ja huoltoon tarvitaan työvoimaa.

"En voi uskoa, ettei mitään uutta ja jopa työvoimaa vaativaa enää koskaan keksittäisi, varmasti tulee sellaisia työtehtäviä monellekin alalle, joista ei vielä edes tiedetä. Ei 1970- ja 80-luvuilla kukaan työkseen tehnyt 'sosiaalista mediaa' tai koonnut kännyköitä."

OPISKELU JA TYÖURA LIMITTYVÄT

Koska eliniät pitenevät, työssäkäyviä on tulevaisuudessa yhä vähemmän suhteessa eläkeläisten määrään. Siksi työuria pyritään pidentämään molemmista päistä. Suomalaisten pitäisi tulevaisuudessa siirtyä työelämään entistä ripeämmin ja jäädä eläkkeelle aiempaa myöhemmin.

"Keskimäärin suomalainen siirtyy eläkkeelle noin 60-vuotiaana, mutta esimerkiksi pidentynyt opiskeluaika muuttaa työssäoloaikaa verrattuna aiempiin ikäluokkiin", sanoo sosiologian tutkija Liisa Lähteenmäki.

"Suomessa tehdään kuitenkin selkeästi pidempää työuraa kuin monissa Keski-Euroopan maissa", Lähteenmäki muistuttaa.

Ongelmana on pidetty myös sitä, että suomalaisnuoret pääsevät opintoihin käsiksi verrattain vanhoina, keskimäärin 21,4-vuotiaana. "Nuoret pitäisi saada opiskelemaan ja työskentelemään aikaisemmin", työministeri Anni Sinnemäki linjaa.

Työura ei kuitenkaan useimmilla korkeakoulutetuilla ala vasta valmistumisesta. "Monet opiskelijat tekevät töitä jo opiskeluaikana, joten työura alkaa monella jo ennen valmistumista", Lähteenmäki sanoo.

Opiskelu ja työura limittyvät, ja opiskelijat maksavat jokaisesta tienaamastaan lantista veroja kuten muutkin työssäkäyvät. Työssäkäynti voi venyttää opintoja, mutta toisaalta se kerryttää arvokasta työkokemusta.

Ja miksi aina puhutaan työuran pituudesta, kun kaikki eivät ole töissä ollenkaan?

"Korkeakoulutettuja on työttömänä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Työuran pidentämisen tavoitteet ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa. Miten pidentää uraa, jota ei saa edes alkamaan" kysyy korkeakoulutuksen tutkija Päivi Vuorinen.

TYÖTÄ TEHDÄÄN PÄTKISSÄ JA PROJEKTEINA

"Epätyypillisistä työsuhteista" on tullut etenkin nuorten uralla tyypillisiä. Määräaikaiset työsuhteet eivät enää ole vain välivaihe ja portti vakituisiin töihin, vaan tulevaisuudessa työ on yhä useammin projekti- ja yrittäjäluonteista.

Sosiologian tutkija Liisa Lähteenmäki uskoo pätkätyön tulleen jäädäkseen. Esimerkiksi vuokratyö yleistyy. "Vuokratyö tulee muun maailman malliin lisääntymään myös korkeakoulutusta vaativilla aloilla kuten sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä koulutuksessa."

Työelämä muuttuu kiireisemmäksi ja lyhytjänteisemmäksi.

"Tuottavuuden ja tehokkuuden lisääntyvä painotus työelämässä ja toisaalta joidenkin alojen ja työtehtävien työvoimapula tulee johtamaan siihen, että töitä teetetään ja tehdään yhä enemmän pätkissä ja vuokralla. Ei ole varaa 'hiljaisiin hetkiin' palveluyrityksissä eikä 'löysäilyyn' julkisella sektorilla. Just-in-time -ajattelu tulee yhä enemmän myös palveluihin niin yksityisellä kuin julkisella sektorillakin", Lähteenmäki sanoo.

"Pätkätyöt ovat entistä tavanomaisempia myös myöhemmin kuin ensimmäisiä oman alan töitä haettaessa. Vakinaisia virkoja ei ole tarjolla niille, jotka niitä haluaisivat", tutkija Päivi Vuorinen sanoo.

"Eikä vakinaisuuskaan tarkoita sitä, että olisi kyse eläkevirasta", hän huomauttaa. Taantuman tullen moni vakituinenkin työntekijä on saanut lähteä.

Työsuhteen epävarmuuden on useissa tutkimuksissa todettu lisäävän stressiä ja heikentävän työssä jaksamista. Työelämän murroksessa voi kuitenkin nähdä myös myönteisiä piirteitä. Elinkeinoelämän valtuuskunnan laskuun työmarkkinoita tutkinut Ilkka Halava muistuttaa, että monen työntekijän toiveena on pystyä itse säätelemään työnsä määrää.

"Myös työntekijät haluavat tarjota työpanostaan ajoittain. Uralla on jaksoja, jolloin halutaan tehdä enemmän töitä ja jaksoja, jolloin halutaan enemmän vapaa-aikaa."

Työn joustavuuden onkin todettu lisäävän työntekijöiden hyvinvointia. Joustavuus kuitenkin tarkoittaa, että työntekijällä on valtaa työnsä sisältöön ja ajankäyttöönsä, ei että hän joutuu pelkäämään saavansa kenkää vastoin omia suunnitelmiaan.

Teksti: ANNA-ELINA MATILAINEN & VENLA PÖYLIÖ

Kuvat: LAURI HANNUS