Ajassa
02.02.2009

Apua, täällä koivu pulassa

Lintu tunnistaa toukkien riivaamaan koivun, vaikkei näe toukkia. Miten?

Hiljattain filosofian tohtoriksi väitellyt Elina Mäntylä selvitti väitöskirjatutkimuksessaan kasvien, kasveja syövien hyönteisten ja hyönteisiä syövien lintujen välisiä vuorovaikutuksia. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä olivat, voiko lintu auttaa kasvia syömällä hyönteisiä sen lehdiltä, ja miten lintu voi löytää kasvin, jossa on paljon hyönteisiä.
Linnut ovat kiinnostuneempia koivuista, joissa on hyönteistoukkia, kuin vahingoittumattomista koivuista, vaikka eivät näe toukkia. Kasvit taas hyötyvät lintujen läsnäolosta, koska tällöin hyönteisten syömäjälkiä lehdissä on vähemmän, kasvien kuolleisuus on alhaisempi ja biomassa suurempi, Mäntylä tiivistää.
Kuulostaa vielä ymmärrettävältä. Linnut kuitenkin löytävät koivut erikoisella tavalla. Siis että koivut huutavat apua!?

Koivujen avunhuuto linnuille voi Mäntylän mukaan olla kahdenlainen.
Kun kasvinsyöjät hyökkäävät kasvien kimppuun, ne muun muassa erittävät monenlaisia haihtuvia hiiliyhdisteitä, jotka linnut luultavasti pystyvät haistamaan.
Toinen huuto liittyy näköaistiin. Vahingoittuneet koivut myös yhteyttävät vähemmän kuin vahingoittumattomat koivut. Yleisesti kasvit ovat tällöin vaaleamman vihreitä.
"Linnut voisivat siis erityisen hyvän näköaistinsa avulla nähdä jo kauempaa, missä puissa toukkia on mahdollisesti enemmän."

Ihmiset tapaavat olla kiinnostuneita Mäntylän väitöskirjan aiheesta.
"Tavallisin selitykseni sen aiheesta on, että tutkin, miten linnut löytävät puut, joissa on eniten toukkia niille ravinnoksi, ja voivatko linnut erottaa nämä puut jo kauempaa joko näkö- tai hajuaistinsa avulla."
"Ainoastaan hyvin harvoin olen huomannut, etteivät ihmiset uskoisi tämän ilmiön olevan todellinen."
Sanna Läylönen
kuva Jussi Vierimaa

Turun ylioppilaslehti 2/2009 (30.1.)