Ajassa
06.09.2012

Asuntoauto

Asuntoauto muistuttaa ulkoisesti hieman renkaiden päälle nostettua arkkupakastinta. Toissavuotisen mansikka-raparperihillon sijaan asuntoauto täyttyy unelmilla vapaudesta, jonka voi yhdistää reinotohvelinpehmeään kotoisuuteen. Tämä kaiho aineellistuu asuntoauton tonniluokan kylmäpainossa ja täysin kohtuuttomassa varustelussa.

Tyypillinen asuntoauton ostaja on hulmuavahiuksinen hippi, joka on käytännön syistä viivästyttänyt hankintaansa orastavaan keski-ikään ja rukannut reittiään Route 66:ltä Kolille.

Tuurissakin voidaan poiketa, läpällä. Matkaseurana on joko kaveriporukka tai perhe, kumpi nyt löytyy. Ensiksi mainitussa tapauksessa yhtälö on selvä: poikavuosien unelmat otetaan haltuun siinä kohtaa kun pääoma viimeinkin antaa tilaa omalle päälle.

Moisesta on vaikea sanoa mitään pahaa, kuuluuhan auringonlaskua vasten peilautuva kaljakeissikruunu eittämättä maamme kansallismaisemaan.

Perheensä asuntovaunuun sullova tavoittaa monisyisempiä merkityksiä muovi-peltikuutionsa sisältä. Lasten nahistelu ja keinonahan raukea nihkeys eivät peitä tunnetta matkalla olosta, jossa tie symboloi aikaa ja ABC vilahtaa valoaukosta kiihtyvällä poljennolla.

Toisaalta tummeneva yö ei näyttäydy mistään niin lohdullisena kuin kodista, jonka voisi koska tahansa pysäyttää, mutta jota ei tarvitse.

Kaapo Paatos

Kuvitus: Anja Karppinen