Ajassa
07.12.2011

Ehtii sitä myöhemminkin

  • Soili Mustapää (vas.) ja Terttu Virta ovat toteuttaneet todelliset urahaaveensa vasta ensimmäisen työuran tehtyään.

Joskus on elettävä elämää, tehtävä töitä ja perustettava perhe ennen kuin on haaveiden toteuttamisen aika.

Terttu Virta on gradua ja yhtä käännösharjoitusta vaille valmis filosofian maisteri. Pääaineen eli espanjan kääntämisen gradu on toistaiseksi jäänyt syrjään, koska kirjallisuustieteen opinnot ovat vieneet mukanaan.

Muutenkin elämässä on ehtinyt tapahtua jo paljon.

70-luvun lopulla Terttu valmistui kauppatieteiden maisteriksi. Hän työskenteli liike-elämän palveluksessa kaksikymmentä vuotta. Sitten tuli suuria organisaatiomullistuksia ja burnout kolkutteli ovella.

Ennen kauppakorkeaan menemistä Terttu oli haaveillut kielten opiskelusta, mutta hylännyt ajatuksen, koska ei halunnut päätyä kieltenopettajaksi.

Työelämästä pois jättäytyminen antoi mahdollisuuden kaivaa vanhat haaveet esiin.

Ensin Terttu opiskeli vuoden espanjaa avoimessa yliopistossa. Sitten tuli yliopiston pääsykokeiden aika.

"Kymmenen otettiin sisään ja ajattelin, että tämä olisi nyt kohtalon sormi", Terttu kertoo.

Ja kohtalo valitsi hänet.

"Sisään oli mentävä, kun sisään oli päästy. Kaikki tapahtui todella nopeasti."

Myös Soili Mustapää oli nopeiden ratkaisujen edessä puolitoista vuotta sitten. Hänellä oli viikonloppu aikaa päättää, ottaako vastaan opiskelupaikan Paasikiviopiston valokuvauslinjalta. Elämä oli Helsingissä, mutta uusi opiskelu Turussa houkutti enemmän.

"Olin vapaa lähtemään", hän sanoo. "Ja vallan ennakkoluuloton! Siitä on aina hyötyä valokuvaajalle."

Ensimmäisestä kamerasta Soili saa kiittää viisasta äitiään. Kun Soili sai ensimmäisen työpaikkansa kahdeksantoistavuotiaana, äiti laittoi kotona asuvan tyttären osallistumaan talousmenoihin. Tytär maksoi osuutensa karvain mielin. Kun hän vuoden päästä muutti pois kotoa, äiti antoi pesämunaksi koko talousrahoista kertyneen potin. Viisas tyttö sijoitti rahat järjestelmäkameraan.

Valokuvaus eli Soilin elämässä pitkään harrastuksena ja sisällä kasvaneena haaveena. Oli hän ajatellut sitä ammattinakin, mutta elämä vei toisin. Tuli muita ammatteja, perhe ja lapsia.

"Mutta aina jossain kulmassa, missä vapaa-aikaa löytyi, taiteet kulkivat mukana. Harrastin kuvanveistoa, akvarellimaalausta ja ikonimaalausta."

Viime vuosina ystävät kannustivat Soilia hankkimaan valokuvauksesta ammatin. "Jotenkin kaihdoin sitä. Ihminen aina kaihtaa sitä, missä on haastetta."

Sitten järjestelmäkamera työnnettiin Soilin käteen.

"Ajattelin että tässä on tää mun juttu, jonka olin unohtanut vuosiksi!"

Kastajaisissa ja

vaihdossa

Opiskelu kypsemmällä iällä on ollut erilaista kuin nuorempana.

"Uuteen astumisen uutta energiaa löytyy. Kuvat ovat ihan erilaisia kuin nuorempana olisivat olleet", Soili kertoo.

Tertulle opinnot ovat olleet "unelmaista aikaa".

"Nuoret ovat ihmetelleet, mitä minä täällä teen, kun minulla on jo kauppatieteiden tutkinto. Silloin seitsemänkymmentäluvulla sitä ei pidetty niin suuressa arvossa kuin tänä päivänä."

Opiskelu ei ole ollut kuitenkaan pelkkää puurtamista erinomaisilla arvosanoilla kursseja suorittaneelle Tertulle.

"Hauskaa on myös pidetty. On tullut koluttua kastajaiset, pikkujoulut ja ainejärjestön Fiesta Latina."

Vaihtoon Terttu lähti myös ja viipyi siellä vuoden.

"Voi se oli ihanaa! Melkein asuin kirjastossa espanjankielisten kirjojen keskellä."

Nyt Terttu ajattelee Pohjois-Espanjan Oviedoa toisena kotikaupunkinaan. Niin kotoisalta tuntui kahden muun opiskelijan kanssa jaettu kimppakämppä tunnelmallisen pikkukadun varrella.

Kotiin jäänyt mies päästi vaimon maailmalle, mutta kävi vierailemassa Espanjassa.

"Kolmenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen pieneen erossa oloon osaa suhtautua vähän rennommin. Lähipiirikin oli kannustava, mitä nyt keltaisenvihreänä kateudesta", Terttu nauraa.

Motivaatiosta

ei pulaa

Molemmat naiset puhuvat uusista ammateistaan valtavalla innostuksella. Se, että nyt ollaan tekemisissä todellisen intohimon kanssa, näkyy ulospäin.

Uuteen hyppääminen on tuonut saavutuksia jo opiskeluaikana. Terttu kääntää jo toista romaania. Käännöstyön saaminen ei ole helppoa eivätkä mittavat romaanikäännökset ole kovin tavallisia opiskelijoille, mutta sitkeys palkittiin.

Soilille uraa vauhdittavana moottorina on ollut kulttuuripääkaupunkivuosi. Hänet valittiin Uudenmaan kulttuurikirjeenvaihtajaksi pitämään blogia vuoden tapahtumista.

"Sen kautta pääsin paikkoihin, jonne kaikki eivät päässeet. Samoilla paikoilla kuvasivat ammattikuvaajat suuriin medioihin. Olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluja heidän kanssaan ja voinut tehdä kriittistä vertailuja omiin kuviin", Soili kertoo.

Turun Nuoren Teatterin 1827 Infernal Musicalin takahuoneeseen Soili pääsi kuvaamaan näyttelijöiden esitykseen valmistumista. Kuvat ovat olleet esillä sekä Helsingin että Turun kirjastossa. Maaliskuussa ne matkaavat Helsinkiin Teatterimuseon näyttelyyn.

Sitä ennen Soililla on joulukuussa valokuvanäyttely Helsingissä. Taipumaton Georgia -näyttelyssä on esillä kuvia Kaukasus-vuoristoon suuntautuneelta kuvausmatkalta, jonka hän teki viime kesänä muiden georgialaista laulua harrastavien kanssa.

Uran huippu

edessä päin

Moni nuori on jo tottunut ajatukseen, ettei yhdessä työpaikassa tai ammatissakaan tule vietettyä koko elämää.

"Olisihan se suositeltavaa, että ihminen viettää elämänsä sen parissa, mitä tykkää tehdä. Mikään ei kestä ikuisuuksia ja joskus muutoksia on vain pakko tehdä", Terttu pohtii.

"Nuoruus on jo tehty, eihän minulla ole muuta tekemistä kuin opiskella kirjallisuustiedettä!"

Tulevaisuudessa Terttu haluaisi tietysti tehdä opintoja vastaavia töitä.

"Kun saisi suomentaa ja sen verran rahaa, että pystyy välillä käymään Espanjassa."

Soili vaikenee tulevista ammatillista haaveista kysyttäessä.

"Ura on vielä nuori, joten toivottavasti tähtihetket ovat vielä edessäpäin."

Teksti: KATI SAONEGIN

Kuva: LAURI HANNUS