Ajassa
19.04.2012

Eurokriisillä on turha mässäillä

Talouskeskustelua leimanneen emotionaalisen paatoksen sijaan velkakriisissä tulisi keskittyä etsimään kestäviä ratkaisuja, sanoo Turun yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Virén. Tylkkäri otti selvää, mistä kriisissä pohjimmiltaan on kysymys.

"Ongelmaksi velka muodostuu, kun maa ei enää selviydy sen lyhentämisestä määräajassa ja menettää markkinoiden luottamuksen", kiteyttää Turun yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Virén.

Vuonna 2008 Yhdysvaltain asuntokupla puhkesi. Pian talousvaikeudet huuhtoutuivat Atlantin yli Euroopan rannoille. Ensin vaikeuksiin joutui Kreikka, ja pian hädässä olivat myös Irlanti ja Portugali, joille Kreikan tavoin on jo myönnetty hätärahoitusta. Nyt Italiaa ja Espanjaa seurataan huolestuneina.

Kriisin ainekset ovat muhineet padassa pitkään. Esimerkiksi Italian korkea valtionvelka ja Kreikan epävakaa taloustilanne ovat olleet tiedossa jo maiden liittyessä euroalueeseen. Silloin vielä ajateltiin tilanteen olevan hallittavissa.

"Velkaantuminen ei kuitenkaan ole leimallista eteläisen Euroopan maille. Kaikilla mailla on velkaa. Joillakin sitä vain on enemmän kuin toisilla", toppuuttelee Virén.

Nousukauden hurma sokaisee

"Demokraattiset järjestelmät toimivat siinä mielessä huonosti, että vaalimenestyksen saavuttamiseksi poliitikoilla on kova paine kasvattaa menoja ja jakaa vaurautta", Virén toteaa.

Jos kukkaronnyörien tulisi olla kireällä taantuman uhatessa, ei ylikulutuksen huumalle saisi antautua hyvinäkään aikoina. Silloin pitäisi olla poliittista tahtoa kerätä pehmikettä huonojen aikojen varalle.

Nousukauden hurmassa uhkille on kuitenkin helppo sokaistua. Vaikeita vuosia tulee väistämättä.

Ylivelkaantuneen maan talouden ajautuessa umpikujaan vaihtoehtoina on antaa maan mennä konkurssiin tai antaa maalle lisää lainaa.

"Globaalisti ajatellen valtioiden ajautuminen konkurssiin ei ole tavatonta. Toisen maailmansodan jälkeen konkursseja on tapahtunut tämän tästä, mutta ilmiö on koskenut lähinnä kehitysmaita. Läntisissä maissa konkurssi on kaukaiselta tuntuva ja järisyttävä uhka", Virén huomauttaa.

Raskaasti velkaantuneen maan konkurssissa markkinoiden menetykset ovat valtavia, ja taloudellisesti integroituneella alueella heijastevaikutukset muihin maihin voisivat olla suuria.

Niinpä Euroopassa on valittu tukitoimien tie. Ainakin toistaiseksi.

Vakautta rahoituslaitoksesta?

Euroopan unionin pieni budjetti ei riitä auttamaan jäsenmaita niiden massiivisten velkojen kanssa. Niinpä vakauttamiseen on tartuttu perustamalla erillisiä rahoituslaitoksia.

Tähän asti ongelmia on hoidettu niin sanotulla väliaikaisella vakauttamismekanismilla (ERVV) ja Euroopan komission alaisella rahoitusohjelmalla (ERVM), mutta niiden lainanantokyky on osoittautunut riittämättömäksi euroalueen tarpeisiin nähden.

Pysyväksi tarkoitettu Euroopan vakausmekanismi EVM aloittaa toimintansa tulevana kesänä.

Vakautusjärjestelmät eivät nauti yksimielistä luottamusta Euroopassa. Närää aiheuttaa esimerkiksi se, että maita palkitaan huonosta taloudenhoidosta antamalla niille muiden takaamaa edullista lainaa.

Jatkuvan elvytyksen mielekkyydestä kiistellään, sillä sen pelätään kannustavan ylivelkaisia maita jatkamaan holtitonta talouspolitiikkaansa.

"Eihän tilanne ihanteellinen ole. Ratkaisu yhteen ongelmaan synnyttää usein ongelmia toisaalla", Virén nyökkää.

"Pysyvän mekanismin perustaminen kuitenkin tarkoittaa, että Euroopassa on tunnustettu ongelmien pysyvyys, ja pitkäjänteisiä ratkaisuja tarvitaan."

Edelleen EU-maat nahistelevat siitä, miten suurta palomuuria voidaan pitää vakautusmekanismille riittävänä. Lisäkapasiteetille olisi tarvetta, mutta halukkaita takaajia on vaikeaa löytää.

Epäilyksiä herättää myös, onko järkevää rakentaa unionin järjestelmän ulkopuolella toimivaa itsenäistä organisaatiota, jonka omistajuudesta ei kenelläkään liene selkeää kuvaa.

Onko pysyvän vakausmekanismin rakentaminen kenenkään hallinnassa, vai ollaanko pöytään kattamassa nyt jonkinlaista pappilan hätävaraa?

"Kaikkihan on mahdollista, ja vakausmekanismikin voi epäonnistua tehtävässään", arvioi Virén.

"Todennäköistä se ei silti ole. Jotta rahoitettavan maan lainanmaksu keskeytyisi, täytyisi maan poliittisen järjestelmän käytännössä romahtaa, esimerkiksi sotatilan vuoksi. Tällöin vakautusmekanismien takuut laukeaisivat, mutta todelliset maksajat jäisivätkin sitten vähiin."

Maltti olisi valttia

"On tärkeää että asioista puhutaan, mutta velkakriisiä koskeva keskustelu Euroopassa ja varsinkin Suomessa on usein masentavan kiihkomielistä ja tunnelatautunutta", harmittelee Virén.

"Välillä tuntuu, ettei järkevää keskustelua käydä lainkaan."

Virénin mukaan on päivänselvää, että suuren ja heterogeenisen Euroopan yhdentymisessä on ongelmia. Yksiselitteisiä ratkaisuja ei ongelmiin ole, mutta järisyttävää katastrofiakaan Virén ei lähtisi povaamaan.

"Ehkä järkevämpää olisi jättää tuomiopäivän ennustukset ja ruusuisen tulevaisuuden lupaukset sikseen. Voitaisiin keskittyä miettimään mitä 10–15 vuoden aikajänteellä olisi kestävää tehdä", Virén toivoo.

Hän näkee, että Eurooppa-politiikkaa on tähän asti leimannut liiallinen kiire. Eurooppa ei ole tarpeeksi integroitunut ollakseen vielä kypsä toimivaan rahaliittoon, ja jatkossa tarvittaisiinkin maltillisuutta.

"Vaikka talous alkaisikin näyttää kohentumisen merkkejä, pitäisi oppia varautumaan siihen, että uusia ongelmia tulee aina. Case is not closed."

Mikä EVM?

EVM on Euroopan vakausmekanismi, joka korvaa käytössä olevat väliaikaiset Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) sekä Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin (ERVM).

EVM:n kapasiteetiksi on sovittu 500 miljardia euroa, mikä kasvattaa vakautusvälineiden yhteenlasketun palomuurin noin 800 miljardiin euroon.

EVM on itsenäinen rahoituslaitos, joka hankkii EU-maiden takuita vastaan markkinoilta pääomaa, ja lainaa sitä edelleen kriisimaille.

Yksin Italian julkistalouden velka on noin 1900 miljardia euroa, mikä on enemmän kuin Kreikan, Irlannin, Portugalin ja Espanjan velat yhteensä. Kreikalla velkaa on "vain" 360 miljardia euroa, mutta sen osuus maan bruttokansantuotteesta ylittää 160 prosenttia, kun Italialla osuus on 120 prosenttia.

Suomen sitoumukset EVM:ssä ovat 12,6 miljardia euroa. Yhteensä Suomi on mukana vakautusmekanismeissa lähes 30 miljardin euron enimmäisvastuilla. Lisäksi tulevat vastuut Euroopan keskuspankin lainaoperaatioista.

Vastuita on vaikea määrittää tarkkaan, kun on epäselvää, ketkä vastuita lopulta ovat kantamassa ja miten kauan ongelmat jatkuvat.

TEKSTI: LIISA REUNANEN

KUVITUS: ANJA KARPPINEN