Olavi Uusivirta 9.11. Logomo Sunborn Live Opiskelijaliput 23,50 €
Ajassa
20.02.2014

Harmaiden hiuksien VR

VR:stä valitetaan paljon. Miksi valtion omistamalle yhtiölle on kuitenkin niin vaikeaa tehdä mitään?

VR ei aina tunnu olevan opiskelijoiden puolella. Viimeisimmällä hinnoittelu-uudistuksellaan kesällä 2013 VR muutti hinnoittelunsa junatyyppipohjaisesta kysyntäpohjaiseksi. Nyt vähemmän liikennöidyt lähdöt ovat edullisempia ja suositummat lähdöt hintavampia.

Samalla tehtiin yleiskorotus esimerkiksi Turku–Helsinki-opiskelijalipun hintaan. Yle teki pian uudistuksen jälkeen vertailun lipunhintojen välillä. Se osoitti, että kyseisellä rataosuudella 15:stä vertailuun valikoituneesta vuorosta 10 oli alennettu 45 prosentilla entisen 50:n sijaan.

Monet pitävät lippuja ylipäätään liian kalliina. Kotipaikkakunnalleen matkustavan opiskelijan onkin metsästettävä ennakkolippuja, mikäli halajaa edulliseen kyytiin. Köyhät suunnittelevat enemmän.

VR:n kaupallisen johtajan Lassi Rönkkösen mukaan kyse oli asiakkaiden tarpeisiin vastaamisesta. Lippujen hintoihin oli toivottu lisää variaatiota.

"Kaikille asiakasryhmille on tarjolla enemmän hintavaihtoehtoja, ja he voivat valita sopivimman edullisimman junavuoron."

Rönkkösen mukaan VR tulee jatkamaan kysyntäpohjaisuuden tiellä, eivätkä uudistukset lopu nykyiseen. Hän lupaa hinnoittelun jatkuvaa kehittelyä ja enemmän edullisia hintoja.

Tässä kohtaa luulisi monen kohottavan kulmiaan, sillä VR:hän on valtionyhtiö. Valtio vieläpä omistaa konsernin sataprosenttisesti, ja sillä on raideliikenteen monopoliasema. Eikö omistajaohjausministeri voi vain ilmoittaa, että VR, tämä peli ei vetele ja sanella kohtuulliset lippuhinnat?

vr5_web

 

Omistajan vaikeudet

 

Viimeaikaiset tapahtumat valtion johdossa ovat osoittaneet, että omistajaohjaus ei ole yksinkertaista. Sataprosenttinen omistusosuus ei vielä tarkoita, että yhtiön politiikka olisi vastuuministerin saneltavissa. Omistajaohjausta säätelee joukko lakeja ja ohjeita. Kyse on myös poliittisista voimasuhteista.

Omistajaohjaus tarkoittaa yleisellä tasolla yhtiön osakeomistajien vallankäyttöä yhtiössä. Vaikka yhtiöillä on tyypillisesti ammattimainen operatiivinen johto, omistaja käyttää sananvaltaansa esimerkiksi yhtiökokouksissa. Siellä muun muassa valitaan yhtiön johto ja käydään läpi yhtiön tulosta. Sataprosenttisesti valtion omistuksessa olevissa valtionyhtiöissä omistaja voi teoriassa puuttua mihin vain.

VR:n Rönkkösen mukaan esimerkiksi hinnoittelusta vastuussa on kuitenkin VR itse. Valtio-omistaja ei sanele ohjeita. Vuotosivusto VRLeaksin julkaiseman, vuodelta 2009 peräisin olevan omistajaohjaussopimuksen mukaan VR Yhtymää hoidetaan kuten osakeyhtiötä "kannattavaan kasvuun perustuen" niin, että "omistaja-arvo kasvaa". Lippupolitiikka ei ole tapetilla.

Omistajaohjauksesta vastuussa ollut ministeri Heidi Hautala (vihr) erosi hiljattain valtionyhtiö Arctia Shippingin omistajaohjaukseen liittyvän kohun vuoksi. Itse ero liittyi yhtiön omistamalle jäänmurtajalle nousseiden aktivistien kohteluun. Kriisiviestintä oli sekavaa.

Ministerikautensa aikana Hautala sai kuitenkin kritiikkiä sekä siitä, että hän puuttui yhtiöiden toimintaan liikaa, että siitä, että puuttui liian vähän. Pääministeri Jyrki Katainen (kok) lausahtikin syksyllä omistajaohjauksesta ihmettelevänsä, "kuka sitä salkkua haluaa koskaan ottaa".

vr2_web

 

Ministerillä paljon työnsarkaa

 

Salkun päätyi ottamaan Pekka Haavisto (vihr). Hän sanoo haluavansa omistajaohjausta erityisesti yritysvastuun näkökulmasta. Ympäristöystävällisyys ja tasa-arvo kuulostavatkin kannatettavilta suurilta linjoilta. Opiskelijalipuista Haavisto kuitenkin toteaa yleisesti, että alennusta annetaan edelleen paljon, ja opiskelijoiden on arvioitu voivan joustaa matkustusajoissa.

Köyhät siis suunnittelevat enemmän jatkossakin.

Valtaa ohjaukseen Haaviston mukaan riittää:

"Jos valtionyhtiöiden toiminnassa rikotaan omistajaohjauksen periaatteita, voin jyrähtää tai vaihtaa yhtiön hallituksen, joka puolestaan voi vaihtaa yhtiön toimivan johdon. Ministerillä on paljon valtaa ja vastuuta."

Haaviston mukaan osakeyhtiöillä on kuitenkin itsenäinen asema, eikä omistaja sanele päivittäistä liiketoimintaa. Ammattilaisjohdolla on parempaa liike-elämän ymmärrystä kuin virkamiehillä. Kymmenien yhtiöiden liiketaloudellisesta kannattavuudesta vastaaminen on haaste ministerille. Siksi joudutaan nojaamaan "asiantuntevaan yritysjohtoon ja hyviin yritysten hallituksiin".

vr4_web

 

Miksi monopoli?

 

Valtionyhtiöt jaetaan kategorioihin sen perusteella, mikä valtion intressi niiden omistamisessa on. VR:llä katsotaan olevan valtion taloudellisen intressin lisäksi niin sanottua strategista merkitystä, eli junaliikenteen valtio-omisteisuutta pidetään itsessään arvokkaana. Puhutaankin pelkkien voittojen sijaan "hyvästä yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta kokonaistuloksesta".

VR muutettiin valtion laitoksesta valtionyhtiö VR Yhtymä oy:ksi vuonna 1995. Yhtiöittäminen tarkoitti tulostavoitteiden asettamista aiemmin puhtaasti kansalaisten palvelemiseksi ajatellulle raideliikenteelle.

Käytännössä VR:n yhtiöjärjestykseen ei ole kirjattu esimerkiksi lippujen hintojen kohtuullisuuden vaatimusta, vaan sen tehtävä osakeyhtiönä on tuottaa voittoa ja huolehtia junaliikenteen sujuvuudesta.

Joku voisi ajatella, että yhteiskunnallinen kokonaistulos pitää sisällään myös sellaisia asioita kuin kaikkien tuloluokkien mahdollisuuden matkustaa junilla valitsemanaan ajankohtana. Vastakkaisesta näkökulmasta voi kuitenkin ajatella, että junien täyteen saaminen joustavalla hinnoittelulla vähentää yksityisautoilua. Yhteiskunnallisesti hyvä tulos sekin.

Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosaston Jarmo Väisäsen mukaan VR:n yhteiskunnallinen kokonaismerkitys tarkoittaa koko Suomen raideliikenteen turvaamista. Taloudellisesti kannattamattomat raideosuudet on tärkeää pitää liikennöityinä, koska junaliikenne on kansalaisille merkittävä palvelu.

"Jos VR ei olisi valtionyhtiö, liikennöinnistä todennäköisesti luovuttaisiin."

 

Vahvemmin markkinoille vai valtion käsiin?

 

VR:n toimintaa kritisoineen Joukkoliikenneuudistus-blogin yhden kirjoittajan, kunnanvaltuutettu Mikko Laaksosen (vihr) mukaan VR:n nykyasema on kuitenkin ongelmallinen. Sen poliittinen ohjaus ei keskity raideliikenteen lisäämiseen Suomessa. Sen sijaan VR pitää yllä lämpimiä suhteita poliittisiin puolueisiin ja sanelee itse toimintansa ehdot.

"VR:llä on monopoliasema raideliikenteessä ja oma bussiyhtiö Pohjolan Liikenne, joten se voi jatkossa ohjata alennusmatkustajat busseihinsa ja laskuttaa kovan hinnan niiltä, jotka haluavat ehdottomasti matkustaa junalla."

Laaksosen mielestä VR:n suurin ongelma ei ole sen yhtiömuoto, vaan yksinoikeus raideliikenteessä. Raideliikenteen avaaminen kilpailulle lisäisi junaliikennettä ja toisi hintakilpailua. Kilpailutusta ovat viime vuosina kannattaneet Laaksosen puolueen vihreiden lisäksi RKP ja kokoomus.

VR:n yksinoikeutta raideliikenteeseen on kuitenkin juuri jatkettu poliittisella päätöksellä vuoteen 2025 saakka.

"Jatkokausi antaa VR:lle mahdollisuuden hankkia uutta kalustoa, jolla pidetään kilpailijat pois markkinoilta monopoliaseman purkauduttua", Laaksonen sanoo.

Juuri ennen joulua uutisoitiinkin VR:n historian suurimmasta investoinnista sähkövetureihin. Uutinen VR:n kaukoliikenteen yksinoikeuden jatkumisesta vuoteen 2025 saakka tuli vain puoli vuotta aiemmin.

Laaksosen mukaan opiskelijoiden kyykyttäminen johtuu siitä, että tällä hetkellä VR:n matkustajista 70 prosenttia on alennuslippuasiakkaita. Juniin halutaan heidän tilalleen kovaa hintaa maksavia. Opiskelijat on luontevaa ohjata edullisiin busseihin.

VR:n palauttamista valtion virastoksi Laaksonen vastustaa "tehokkuussyistä": VR ei luultavasti voisi toimia riittävän joustavasti ja häviäisi kilpailun muiden liikennemuotojen kanssa. Hän torjuu myös kilpailutuksen vaikutuksiin liittyvän kritiikin.

"Yksityistäminen tarkoittaisi VR:n myymistä. Nyt ollaan sen sijaan tuomassa uusia toimijoita raiteille ja rataverkon omistus säilyisi valtiolla. Kyse on ajettujen reittien lisäämisestä."

Laaksosen nimeämää rajumpaa yksityistämismallia kannattaa ainakin Kokoomusnuoret.

Laaksonen katsoo, että omistajaohjaus helpottuisi, jos VR:n yhtiöjärjestykseen kirjattaisiin selkeästi yhteiskunnallisia tavoitteita, joista operatiivinen johto saataisiin tilille. Nyt yhtiömuoto mahdollistaa sen, että kaikkea strategista tietoa ei tarvitse julkistaa. Samalla monopoli antaa mahdollisuuden jättää reittejä ajamatta, vaikka matkustajia olisi.

Vasemmistonuorten varapuheenjohtaja ja lähiliikennekonduktööri Juuso Aromaa taas tarjoaa lääkkeeksi VR:n ongelmiin Laaksosen ratkaisun peilikuvaa.

"VR toimii osakeyhtiölain puitteissa voiton maksimoimiseksi ja hyötyy samalla monopoliasemasta. Osakeyhtiömuodosta pitäisi luopua."

Aromaan mielestä VR:n asema valtionyhtiönä estää kunnollisen ohjaamisen, vaikka osin kyse on poliittisista valinnoista. Parempaa ohjausta on kuitenkin vaikeaa vaatia, sillä rautatieliikenteestä ei saa menevää vaaliteemaa.

"Ei sillä eduskuntaan nousta, että lippuhinnoittelusta melua pitää."

Aromaan oma ratkaisuehdotus VR:n ohjaukseen on palauttaa se valtion alaisuuteen, jolloin VR saisi poliitikkojen ohjaaman virkamiesjohdon. Vaikka yhtiömuoto voi olla toimiva joissain tapauksissa, VR:n kohdalla se ei ole Aromaan mukaan tuonut parannuksia toimintaan.

Opiskelijankin elämä helpottuisi. "Valtion kontrollin kasvaessa esimerkiksi lippuhinnoista voitaisiin päättää poliittisesti."

Aromaa ei innostu Laaksosen ehdotuksesta raideliikennöinnin avaamisesta kilpailulle. Kilpailulle avaaminen on Aromaan mielestä patenttiratkaisu, jonka vaikutuksia ei voida etukäteen tietää. Liikenteen turvallisuuskin voisi kärsiä.

vr3_web

 

Omistajaohjaus kaukana kansalaisista

 

Valtionyhtiöt ovat perinteistä pohjoismaista pehmeää kapitalismia. Jotkut toimialat on koettu yhteiskunnallisesti niin merkittäviksi, että ne on haluttu pitää poliittisessa kontrollissa. Viime aikoina on pohdittu esimerkiksi, onko valtion tärkeää omistaa oma lentoyhtiö Finnair.

Yksityiselle omistukselle vastapainoksi ajateltu julkinen omistaminen on muuttanut luonnettaan kansainvälisen kilpailun lisääntyessä. VR:kin on joutumassa ahtaalle, kun EU edellyttää raideliikenteen avaamista kilpailulle. Toistaiseksi VR:llä on kuitenkin monopoliasema, ja sen omistaja on Suomen kansa, ainakin teoriassa.

Näyttää tosin siltä, että VR on vain yritys muiden, omistukseltaan hajanaisempien yritysten joukossa. Sen toiminnasta ei käydä julkista keskustelua muutamia aktiivisten puheenvuoroja lukuunottamatta. Iltapäivälehtien otsikot kirkuvat VR:n epäoikeudenmukaisuutta, mutta kansalaiset eivät ole synnyttäneet VR-liikettä valtion omistajakontrollin käyttämiseksi.

Yhtiö tuntuu vieraalta, ja vallankäyttö näyttää monimutkaiselta.

Monimutkaista se onkin. VR:llä on poliittisella mandaatilla valittu hallintoneuvosto, joka ei käytännössä kuitenkaan enää käytä valtaa yhtiössä. Hallintoneuvosto välittää eduskunnalle tietoa yhtiön toiminnasta, ja varsinainen ohjaus tehdään yhtiön hallituksen kautta.

Esimerkiksi lippupolitiikka ei ole päivittäisen omistajaohjauksen piirissä, siitä vain informoidaan omistajaa. Kun asiantuntijat puhuvat VR:n omistajaohjauksesta, vaikuttaa epäselvältä, mitä voidaan tehdä, kuka tekee ja rajoittavatko toimintaa lopulta lait vai tavat.

Vaikeuksia aiheuttaa myös se, että osakeyhtiön kaikki informaatio ei ole omistajan käytettävissä.

VR:n toiminnan saama kritiikki on viime vuosina kohdistunut moniin eri asioihin. Yrityksen monopoliasema ja hintapolitiikka eivät kuitenkaan ole muuttuneet kritiikin seurauksena. Yksi selitys tälle voisi olla omistajaohjauksen epäonnistuminen.

Toinen mahdollinen selitys kuitenkin on, että omistajaohjaus ei seuraa opiskelijoiden tai joukkoliikenneaktivistien tahtoa sen enempää kuin suomalainen politiikka ylipäätään. VR:n ongelmien määritteleminen on sekin poliittista, ja eri ihmiset näkevät eri ongelmia.

Yhdistävä tekijä on VR valitusten kohteena, ei välttämättä kansan yhteinen tahto raideliikenteen uudistamiseksi.

Moni asia tulee joka tapauksessa muuttumaan vuonna 2025, kun kaukoliikenne Suomessa avautuu kilpailulle. Silloin VR ei ole enää harmistuneiden ainoa syntipukki. Iltapäivälehdistölle ja lukevalle kansalle saattaa tulla monopolia ikävä: enää ei ole vain yhtä puuta, jota haukkua.

Veikka Lahtinen

Kuvat: Johanna Naukkarinen, Kuvitus: Konsta Hormia