Ajassa
19.09.2012

Huppari

Neil Young laulaa, ettei rock and roll kuole koskaan. Niinkin voi olla, mutta oikeasti näin pitäisi veisata hupparista. Munkinkaavun moderni variantti luikertelee vastaan niin Lusitanian paahteessa kuin Shell Ivalon jäisellä pumppausmaalla. Kuka yössä vaeltaa, sitä on vaikea sanoa, mutta hupparin tuotemerkin kyllä tunnistaa.

Huppari voi olla minkä värinen tahansa, kunhan se on musta. Nykymalliset hupparit esiteltiin suurlaman runtelemille kolmekymmenlukulaisille, joilla ei vielä ollut huojentavaa tietoa talousrytinän luotettavasta toistuvuudesta. Välillä muotimaailma osaa kyllä irrotella koko pantoneasteikolla, mutta mustaan feidaus tapahtuu hupparissa ikään kuin sisäsyntyisellä logiikalla – viimeistään siinä vaiheessa kun otsalohko on tarpeeksi tukevasti nutun sisässä.

Hupun alkuperäinen tehtävä oli suojata työläinen kylmältä ilmalta ja siinä sivussa muuttaa hyiset työolot henkilökohtaiseksi varusteongelmaksi. Hyvinvoivassa suurkaupungissa kylmyys on kokonaan henkistä sorttia, sisältä lähtevää ja vastaantulijoista kevyen flirtin tapaan peilailtua. Mellakan keskeltä lentävää polttopulloa ei lähetä matkaansa yksilö, vaan varjoihin hunnutettu massa. Hupun sisältä näkee vain yhteen suuntaan kerrallaan.

Kaapo Paatos