Ajassa
18.09.2013

Jono

Ihmisen elonpolulle mahtuu monta merkittävää jonotuskokemusta.

Jonottaminen ensimmäistä kertaa osana kansaa kutsuntatilaisuuden salissa, jossa saa käteen lappusen. Lappunen tarkoittaa jotain miesten kaskujen ja sukujutteluiden arvoista. Mutta kaikki toteutuu ehkä vasta muutaman vuoden päästä, ja aurinko tekee sillä välin ilmasta kauniin.

Jännittävä jonottaminen Dynamoon 17-vuotiaana, kun kesäillat oli tehty elettäviksi uudenlaisena aikuisena ja seikkailijana, jollainen kaikista muista kavereista ei ollut vielä tullut.

Opiskelutarran jonottaminen, ensimmäistä tai kymmenettä kertaa. Sen hyväksyminen, että tässä on vielä mahdollisuuksia ja harteilla odotuksia, jotka ehtii pettää.

Rima on siis asetettu varsin korkealle, mitä jonottamiseen tulee. Joten ei ihme, että tämä keskiviikon jono Bryggessä ei nouse niihin muistettavimpiin.

Ehkä kyse on siitä, että tulee odotettua jotain tiettyä eikä vain odotettua, eksistentiaalisesti. Päämäärätietoinen jonottaminen tuhoaa ajatusten harhailun ja hetkessä elämisen.

Jono muuten liikkuu aika hitaasti ja pahimmassa tapauksessa se kiertyy linjaston ympärille.

Jonottaminenkin on poliittista. Tai siitä puhuminen. Tai puhumatta jättäminen.

Jossain maailman kolkassa ei välttämättä ole edullista opiskelijaruokaa. Meillä sitä on jonoksi asti. Elämme niukkuuden ja yltäkylläisyyden ristivalossa.

Lisäksi joku saattaa juuri viedä tuon viimeisen soijatortillan, joten sen jälkeen tässä pitäisi vielä odotella lisää.

Kaksi ja puoli tähteä.