Olavi Uusivirta 9.11. Logomo Sunborn Live Opiskelijaliput 23,50 €
Ajassa
08.11.2007

Kauhukierroksella Turun linnassa

Kello on puoli kymmenen pimeänä lokakuun lopun iltana. Kalvakka täysikuu valaisee aavemaisesti Turun linnaa, jossa pitkään, mustaan viittaan pukeutunut opas on juuri aloittamassa Kidutusta, kuolemaa ja kummituksia -kierroksen. Seuraavan tunnin aikana saamme kuulla asioita, joita linnan historiasta ei tavallisesti kerrota.

Tutkimus on osoittanut käsityksen 'pimeästä keskiajasta' vääräksi ajat sitten. Taiteita ja tieteitä toki harjoittivat keskiajalla suhteellisen harvat, mutta niin on ollut laita kaikkina muinakin aikoina. Tavalliset ihmiset söivät, joivat, nauroivat ja lauloivat, mutta myös kärsivät ja kuolivat.

Turun linnassa on – yleisön iloksi – uskallettu tällä kertaa tarttua keskiajan ja uudemmankin ajan historian nurjiin puoliin.
"Etukäteen hieman pelkäsimme yleisön reaktioita, kierros kun poikkeaa aika lailla normaalista museo-opastuksesta", Turun linnan opas, tutkija Nina Lepokorpi sanoo. Pimeän aikaan järjestettävillä, alle 15-vuotiailta kielletyillä Kidutusta, kuolemaa ja kummituksia -kauhukierroksilla kerrotaan sairaudesta, kuolemasta, sodasta ja kielletystä seksuaalisuudesta.

Mitään negatiivista palautetta ei kuitenkaan ole tullut, vaan keväällä aloitetut kierrokset ovat päinvastoin osoittautuneet huiman suosituiksi.
"Kehitämme kierroksia koko ajan, tarkoituksena on ottaa mukaan vielä musiikkia ja muutenkin elävöittää niitä lisää", Lepokorpi sanoo. Kierroksella kohdataan muun muassa pyöveli ja ruttotautinen. Pääpaino on silti perinteisessä historiantutkimukseen perustuvassa tiedossa höystettynä anekdooteilla linnan menneisyyteen liittyvistä synkistä tapahtumista ja ihmiskohtaloista.

Ensimmäiset opastukset pidettiin viime keväänä. Syksyn kierrokset myytiin nopeasti loppuun ja jatkoa oli luvassa vasta ensi vuoden keväällä, mutta suuren suosion vuoksi marraskuulle saatiin lisäkierroksia.
Mutta nyt seuratkaamme opasta hämärän linnan uumeniin.

Pelon ja naurun aiheita

"Palkkasotilaita käytettiin 1500-luvun lopulle asti. He olivat vihattuja miehiä, jotka raiskasivat naisia, levittivät sukupuolitauteja – yleisimpänä niin sanottu Ranskan tauti eli kuppa – ja jättivät jälkeensä liudan äpärälapsia", Lepokorpi kertoo palkkasotilasta esittävän seinämaalauksen edessä.

Maalauksen vieressä on puinen oviluukku, jonka takaa paljastuu karhun koppi.
"Hoviväen huvittamiseksi linnassa pidettiin karhuja, jotka sokaistiin ja tuotiin esille koirien näykittäviksi. Käsitys hauskanpidosta oli keskiajalla hyvin erilainen kuin nykyään: naurun aiheita tarjosivat lapset, vammaiset ja hullut. Hovinarrit olivat usein kehitysvammaisia, mutta toisaalta pääsy narriksi saattoi merkitä parannusta vammaisen kurjaan elämään."
Palkkasotilaitakin pelätympiä ja halveksitumpia miehiä olivat pyövelit. Pyöveliksi päädyttiin yleensä vain pakon edessä, esimerkiksi jotta voisi välttää itselle langetetun kuolemantuomion.

Turussa pyövelit asuivat Mätäjärven korttelissa yhdessä porttojen ja rikollisten kanssa. Keskiaikainen Mätäjärvi, jonka vesi nimensä mukaan oli haisevaa ja seisahtanutta ja jota kaupunkilaiset käyttivät kaatopaikkanaan, sijaitsi Tuomiokirkon lounaispuolella nykyisen Hämeenkadun toisella puolella.
Kerttulinmäellä Mätäjärven reunalla sijaitsi Turun hirttopaikka. Kaljupäiseksi ajellut pyövelit pukeutuivat helvetin väreihin, punaiseen ja mustaan.
"Pyövelin ammatti periytyi suvussa. Koska myös pyövelin lapset olivat halveksittuja, pojille ei jäänyt juuri muita vaihtoehtoja elantonsa hankkimiseksi kuin jatkaa isänsä jalanjäljillä."

Haureudesta kuolemaan

Kauhukierroksia varten linnaan on pantu esille Turun maakuntamuseon kokoelmista Sika-Kyöstiksi kutsutun rikollisen käyttämä pistooli ja linnan pihalta löytynyt luuranko. Lisäksi näytteillä on parimetrinen takorautasarana Marttilan kirkosta.
"Saranan on takonut lapsensa surmannut nainen 1700-luvulla rangaistukseksi teostaan. Monen naistyövangin tuomio oli tullut juuri lapsensurmasta. Avioliiton ulkopuolisen lapsen synnyttäminen oli niin suuri häpeä, ettei yritys piilottaa tapahtunut tappamalla vastasyntynyt ollut mitenkään tavatonta."

Toisessa huoneessa näemme kuvan siveysvyöstä, nahkavyöllä vyötärölle kiinnitettävästä rautahäkkyrästä, jossa on kaksi hammastettua reikää tarpeiden tekemistä varten. Avainta säilytti aviomies.
"Nokkela nainen saattoi tietysti teettää avaimesta kopion itselleen", Lepokorpi vihjaa.
Haureuden harjoittaminen ei tosin ollut aivan riskitöntä puuhaa: kiinnijääneitä rangaistiin kuolemalla. Tämän kohtalon koki nuori seikkailija Nikolaus Sabell, joka rakastui linnan suutarin vaimoon ja joutui mestatuksi, Repo kertoo Kirjurintuvassa. Siellä asuivat Sabellin kaltaiset hovijunkkarit, aatelisnuorukaiset, jotka lähetettiin linnaan ritarikasvatukseen.

Naisia rangaistiin haureudesta mestaustakin julmemmalla tavalla. Kuolemantuomio pantiin täytäntöön joko kivittämällä, jolloin nainen haudattiin vyötäröä myöten maahan ja kaikki halukkaat saivat heittää häntä kivillä, tai elävältä hautaamalla. Tällöin rangaistusta saatettiin koventaa jättämällä naiselle maan pinnalle ulottuva pilli, jonne tiputettiin pisaroittain maitoa. Näin kuoleman tulo saattoi kestää parikin päivää.
"Jos pyöveli oli armelias, hän tamppasi maan naisen päällä niin kovaksi, että loppu tuli nopeammin", Repo mainitsee.

Linnaan on saatu lainaan myös luonnolliseen kuolemaan liittyvää rekvisiittaa, kuten ruumiin laskualustana käytetty suuri puinen pöytä, ruumislauta.
"Kuoleva eristettiin muista huoneeseen, josta pysäytettiin kellot ja jossa oli liikuttava hiljaa, jottei olisi säikäyttänyt kuolemaa pois", Repo sanoo. Monet nykyisetkin kuolemaan liittyvät tavat ovat kaukaista perua, vaikka syyt niiden taustalla saattavat olla jo unohdetut.
"Kun kuolevan henki lopulta oli poistunut ruumiista, ensimmäinen tehtävä oli silmien sulkeminen. Muuten kuoleman pelättiin vainajan silmillä etsivän seuraajia itselleen."
"Kuolleita muistettiin hautajaisten jälkeenkin, erityisesti kekrin aikaan ja jouluna. Jouluruuat jätettiin yöksi pöytään, koska uskottiin suvun vainajien kokoontuvan yöllä yhdessä nauttimaan pöydän antimista."

Vankien rauhattomat henget

Vanginvartijanhuoneessa kuulemma kummittelee linnan huoneista eniten. Linnan vankityrmissä on säilytetty lukuisia vankeja huonoissa oloissa. Eräs heistä oli nuijasodan (1596–1597) kapinajohtaja Jaakko Ilkka, joka onnistui pakenemaan – mahdollisesti käymäläkuilua pitkin – mutta jäi myöhemmin kiinni ja tapettiin julmasti teilaamalla. Ensin murskattiin rintakehä, sitten jäsenet yksitellen. Oikea käsi, jonka kapinallinen oli kohottanut kuningastaan vastaan, hakattiin kokonaan irti.
Mutta on Lepokorvella kerrottavanaan tuoreempiakin tapahtumia vanginvartijan huoneesta.
"Muutama vuosi sitten linnan siivooja sanoi nähneensä pienen miehen kävelevän tässä kaiteella ja jatkavan sitten rappusia pitkin alas selliin. Häntä ei oikein uskottu. Mutta jonkin aikaa sen jälkeen kesävartija kertoi lähes samanlaisen tarinan. Pieni mies oli lopulta hävinnyt sellistä seinän läpi."

Toissa kesänä eräs japanilainen nainen oli käynyt kysymässä oppaalta, liikkuuko huoneessa henkiä. Nainen oli ollut poistumassa, kun joku tai jokin oli kaksi kertaa tarttunut kiinni hänen pohkeeseensa ja estänyt häntä liikkumasta.
Muiden siirtyessä oppaan perässä eteenpäin kuvaaja jää yksin istumaan huoneeseen. Päätoimittaja on luvannut tarjota hänelle tuopin, mikäli hän onnistuu nappaamaan lehteen kuvan kummituksesta.

Silja Ylitalo

Kidutusta, kuolemaa ja kummituksia -kierrokset Turun linnassa marraskuussa
keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 20.30.
Hinta 12 €.
Ennakkoilmoittautuminen puh. 02 262 0322