Ajassa
09.04.2014

Kellarissa kiekuu

Ajattele hetki kotieläintä. Siis sellaista, joka olisi opiskelijaelämään sopiva – helppohoitoinen ja muutenkin vaivaton. Sellaista, jonka hankkiminen on halpaa ja ylläpitäminen vielä halvempaa. Sellaista kuin kana.

"Laitamme valot päälle aamulla ja annamme päivittäin ruokaa. Valoihinkin voisi laittaa ajastimen ja ruokaa tarjoilla automaatista, mutta kellarissa käyminen ei ole kovin vaivalloista", Juulia Ajanko kertoo. Hän opiskelee Turun yliopistossa maantiedettä ja on yhdessä poikaystävänsä kanssa pitänyt kanoja muutaman vuoden.

Ruokkimisen lisäksi kanojen oleskelutilat täytyy välillä puhdistaa. "Aikaisemmin pohjalla oli heinää, mutta se alkoi nopeasti haista. Nyt käytämme sen tilalla olkea."

Ajanko ohjaa meidät ensimmäisenä talon kellariin, jossa kanat talvisin asuvat. Pää kolahtaa helposti kattoon, ja koska kyseessä on kellari, luonnonvalo ei aivan yllä tilan kaikkiin sopukoihin. Linnut viihtyvät kuitenkin hyvin myös ulkona – talvellakin.

Kun kesä ja lämpö saapuvat, siipikarja viedään Nauvon saaristoon, jossa Ajangon poikaystävä työskentelee vuoden ympäri. Tänne Korppolaismäkeen ne asettuivat tänä talvena tammikuussa. Ajanko kuitenkin kertoo, että koska kelit ovat leudot, eläimet olisivat pärjänneet hyvin myös Nauvossa.

Pian yksi viekas vipeltäjä puikahtaa ovenraosta pihamaalle. Toimittajan ja valokuvaajan tottumattomuus kananhoidossa käy ilmi, eikä eläin oikein pysy jaloin rajaamallamme alueella.

"Lumesta ne eivät oikein välitä", Ajanko sanoo ja nostaa siivekkään ystävän syliinsä. Pienen räpiköinnin jälkeen kana pysyy valokuvaussession aikana paikallaan tottuneesti kuin mannekiini.

 

Siivekästä yhteiseloa

 

Juulia Ajanko ei asu vanhasta kaupasta asuinkäyttöön muunnetussa talossa yksin. Yhteiselo kanojen ja ihmisten välillä on kuitenkin ollut sopuisaa.

"Kämppikset ovat erinomaisia kanojenhoitajia!", Ajanko naurahtaa. "He toivoisivat, että kanat olisivat täällä kesätkin."

Pihan perätä löytyy myös hunajaa tuottavia mehiläisiä ja eteläisessä Euroopassa yleinen sitruunapuu. Ne ovat kuitenkin naapurin, joten kaikkien erikoisuuksien osuminen samaan pihapiiriin on hauska sattuma. "Ehkä seuraavana olisi vuohi, jota voisi lypsää!", Ajanko sanoo.

Kämppäkavereiden lisäksi myöskään lähitalojen asukkaista ei ole koitunut huolta. "Ihmettelemme, kun kukaan naapuri ei ole tullut kommentoimaan mitään."

Munien myyntiä portinpielestä on kuulemma harkittu, mutta toistaiseksi niin ei ole tehty.

Kun kaupunkiviljely on viime vuosina yleistynyt kohtalaisesti, myös kotieläinten pidosta on tullut pienimuotoinen trendi. Ajanko kertoo, että esimerkiksi paikallis- ja naistenlehdet ovat huomioineet aiheen.

"Ihmiset kiinnittävät paljon huomiota ruoan tuotantoon, ja sitä kautta on varmasti herännyt kiinnostusta tällaiseenkin toimintaan", hän sanoo. Esimerkiksi vanhoja, tarpeettomiksi jääneitä leikkimökkejä muokataan kanaloiksi, jolloin kananhoidon aloittamisen kynnys on kohtalaisen matala.

 

Riskitön sijoituskohde

 

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran verkkosivuilla kerrotaan, että jo yhdestä kanasta on jätettävä eläintenpitäjä- ja pitopaikkalomakkeet paikalliselle maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Eläintenhoitaja ja pitopaikka rekisteröidään. Myös Ajangon kanoista on asianmukaisesti tehty ilmoitus Turun kaupungille.

Kellarissa asuvat viisi kanaa on ostettu suuremmalta tilalta, ja niiden yhteishinta oli 60 euroa. Se kuulostaa erittäin kohtuulliselta, kun vertaa summaa tavanomaisempien kotieläinten hankintahintoihin. Koirat ja kissat saattavat maksaa pahimmassa tapauksessa reilusti toistatuhatta euroa.

Vaikka kanojen ruuat ja lattiaoljet lasketaan mukaan, ei lystiä voi sanoa kalliiksi. Munia tämä pesue tuottaa noin kolme päivässä, joten se on maksanut itsensä takaisin jo moninkertaisesti. Kananhoitoa voi siis pitää myös sijoituksena, joka tuottaa voittoa.

Varsin komea, monivärinen kukko liittyi perheeseen myöhemmin. "Tutun kanssa oli ollut kukosta puhetta. Eräänä yönä heräsin siihen, että kellarista kuului kieuntaa. Hätkähdin, koska asiaa ei ystävän kanssa ollut sovittu loppuun asti. Mutta siellä se nyt elelee ihan rauhaisasti", Ajanko hymähtää.

Kukko kuitenkin tapaa kiekua viiden aikaan aamulla, mikä toisinaan aiheuttaa kananhoitajan arkeen pientä harmia.

Ajanko kuitenkin huomauttaa, että kanat eivät välttämättä tarvitse kukkoa mihinkään muuhun kuin jälkeläisten tekemiseen. Ne siis selviäisit aivan hyvin keskenään, ilman korkeahelttaista urosta.

Kaiken kuulemamme perusteella kananhoito vaikuttaa lupsakalta harrasteelta, joka ei vaadi liikaa tai muutenkaan rasita. Kanan verraton etu muihin kotieläimiin nähden on myös sen ilmiömäinen kyky valmistaa leivonta- ja aamiaistarpeita.

Siipikarjasta haaveileva opiskelija saattaa kuitenkin törmätä vaikeuksiin, sillä harvoilla on tarkoitukseen sopivaa kellaria tai pihaa. Kuuleman mukaan Kiinassa kanoja pidetään jopa kerrostaloasunnoissa, mutta Suomessa se tuskin on mahdollista. Ajangolla onkin käynyt asuntonsa suhteen melkoinen onnenkantamoinen.

 

Teksti: Aleksi Malinen

 

kuva: Lauri Hannus