Ajassa
28.10.2010

Kerro kerro kuvastin

Työmarkkinoiden tulevaisuus on sumussa sekä Turussa että koko Suomessa. Moni miettii, mihin työ vie vastavalmistuneen. Harva uskaltaa edes arvailla.

Akateeminen työttömyys piinaa Suomea. Yksin Turussa on tällä hetkellä 1512 akateemisen tutkinnon saanutta työtöntä. Luku on 50 prosenttia suurempi kuin kymmenen vuotta sitten.

Silti Turku on viime vuosiin saakka ollut yksi maan kasvualueista, joissa työllisyys on kehittynyt myönteiseen suuntaan.

Nyt tulevaisuus näyttää kuitenkin sumealta. "Turun seudun työmarkkinakehitys ei ole viime vuosina ollut yhtä nopeaa kuin Tampereella, Oulussa tai Helsingissä", Turun elinkeinojohtaja Kalle Euro sanoo.

Turun elinkeinorakenne on vanhanaikainen, sillä se nojaa perinteiseen teollisuuteen. Kaupungissa ei ole teknillistä korkeakoulua, joka synnyttäisi alueelle tekniikan alan yrityksiä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana monet perinteiset teollisuudenalatkin ovat vähentäneet tai lakkauttaneet tuotantoaan Turun seudulla. Niitä ovat esimerkiksi Leaf, HKScan ja Wärtsilä.

Kalle Euro pitää merkille pantavana, etteivät nämä lakkautukset aiheuttaneet Turkuun pysyvää massatyöttömyyttä. Nyt vaakalaudalla olevan STX Finlandin telakan kohdalla on toisin.

STX:n telakan 14 000 työntekijästä noin 8 000 on turkulaisia. Telakka sai lokakuun lopussa uuden tilauksen Viking Linelta, mikä tarkoittaa kolmen vuoden armonaikaa. Ensi vuosi menee kuitenkin laivan suunnitteluun, joten telakan työntekijät ovat pääosin lomautettuina.

Turun työttömyysaste on tällä hetkellä noin 12. Luku tulee joka tapauksessa nousemaan pääosin telakan lomautusten takia Euron mukaan 18 prosentin korville ensi vuoden alussa. Valtakunnallinen työttömyysaste on noin yhdeksän.

Opiskelijoiden kaupunki

Turku on kaupunki, jonne tullaan opiskelemaan, mutta jonne ei jäädä töihin. Aivot vuotavat Turusta Helsinkiin.

Aivovuotoon on monta syytä. Yritysten pääkonttorien muutto Turusta pääkaupunkiseudulle on johtanut siihen, että vastavalmistuneille on tarjolla entistä vähemmän tehtäviä. Myös julkisella sektorilla hallintotehtävät ovat viime vuosina vähentyneet.

Hallinnon ohuus näkyy selvästi Turusta valmistuneiden yhteiskuntatieteilijöiden työllistymisessä. Heille, kuten kauppatieteilijöillekään, ei Turusta löydy töitä. Vuosina 1999-2002 valmistuneiden poliittista historiaa Turun yliopistossa opiskelleiden työpaikka sijaitsi viisi vuotta valmistumisen jälkeen Uudellamaalla 56 prosentilla. Varsinais-Suomeen sijoittui vaivaiset 21 prosenttia.

Turku tarvitsisi lisää veronmaksajia, joten entistä useamman korkeakoulutetun toivottaisiin jäävän opiskelukaupunkiinsa. Kaikkien yliopistosta valmistuvien ei kuitenkaan ole tarkoituskaan työllistyä Turun seudulle.

"Korkeakouluissamme on sellaisia koulutusohjelmia, jotka kouluttavat työntekijöitä koko maan tarpeisiin", Euro muistuttaa.

Harjoittelun kautta töihin

Yksi avain opiskelu- ja työelämän nivelvaiheen helpottamiseen on korkeakouluharjoittelu.

Vielä vuosina 2005-2008 Turun kaupunki tarjosi kolmen kuukauden palkallisen harjoittelun noin sadalle korkeakouluopiskelijalle vuodessa. Vuonna 2009 rahahanat laitettiin tiukemmalle, koska kaupungin talous ryömi pohjamudissa.

"Viime vuonna harjoittelut organisoitiin keskitetyn budjetin kautta. Paikkoja oli jaossa vain 25. Tänä vuonna niitä on kuitenkin yli 40", Turun kaupungin henkilöstösuunnittelija Anna-Mari Sopenlehto sanoo.

Harjoittelupaikkamäärät koskevat kaikkia korkeakouluopiskelijoita. Tampereella, joka on suunnilleen saman kokoinen yliopistokaupunki, kaupungin tarjoamia harjoittelupaikkoja on pelkille yliopisto-opiskelijoille ollut viime vuosina kymmenkunta enemmän kuin Turussa yliopisto- ja amk-opiskelijoille yhteensä. Tänä vuonna luvut ovat tasoittuneet.

Noin 80 prosenttia Turun kaupungin harjoittelijoista työllistyy myöhemmin kaupungin tarjoamiin projektitöihin, sijaisuuksiin tai toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin. Näitä paikkoja ei välttämättä edes laiteta julkiseen hakuun.

"Opiskelijalla pitää olla yhteyksiä työelämään, muuten työllistymisnäkymät ovat hyvin heikot varsinkin sellaisilla aloilla, joissa on jo valmiiksi ylitarjontaa. Harjoittelua pidetään monissa työpaikoissa niin sanottuna koeaikana, jolloin opiskelijan sopivuutta yritykseen mitataan", Turun yliopiston ura- ja rekrytointipalveluiden suunnittelija Sanna Tuominen sanoo.

"Kaikilla ole mahdollisuutta saada taloudellisesti tuettuja harjoittelupaikkoja, ja se automaattisesti sulkee osan opiskelijoista niiden ulkopuolelle", hän jatkaa.

Odotettu eläkepommi

Jos työura ei aukea harjoittelun kautta, voi jäädä odottelemaan pian realisoituvan eläköitymisaallon mukanaan tuomia työpaikkoja. Voi voiko?

Työministeriön tilastojen valossa Turku häviää valtakunnallisessa vertailussa muille kasvualueille, eikä eläköityviä ole suhteessa yhtä paljon kuin muualla. Osa vapautuvista viroista myös lakkautetaan.

Tilannetta ei ainakaan helpota vuodesta 2005 toteutettu valtion tuottavuusohjelma, jonka tarkoituksena on tehostaa valtionhallintoa eli toisin sanoen lakkauttaa ja irtisanoa julkisen sektorin työntekijöitä. Säästöjen kohteeksi ovat joutuneet muun muassa oikeuslaitos, poliisi ja tietenkin hallinto. Monessa näistä yleinen rekrytointikielto on ollut arkipäivää jo vuosia.

Viime vuoteen verrattuna Varsinais-Suomen työllisyystilanne on kaksipiippuinen. Vaikka alle 25-vuotiaiden nuorten työttömyys väheni syyskuussa vuoden takaiseen 13 prosenttia, pitkäaikaistyöttömien määrä kasvoi huimat 70 prosenttia.

Samalla kun valtion budjetista leikataan suuria siivuja julkiselta sektorilta, kohdistetaan enenevissä määrin resursseja lyhyisiin työsuhteisiin tähtääviin työllistämiskoulutuksiin ja -malleihin.

Kun taantuma oli pahimmillaan vuonna 2009, esitettiin valtion hallinnolle 200 miljoonan säästövaatimus. Varat oli tarkoitus ohjata nuorten työllistämistukiin.

Toimenpide on monen asiantuntijan mielestä kuitenkin keinotekoinen ja toimimaton.

"Miksei nuoria työllistetä suoraan virkoihin lyhytnäköisen sijoittelun sijasta?

Työllistämismäärärahat antavat yksityisen puolen työnantajille mahdollisuuden käyttää hyväkseen järjestelmää, eikä heidän tarvitse taata pätkätyöläisille minkäänlaista tulevaisuutta", Tilastokeskuksen työelämän tutkija Anna-Maija Lehto sanoo.

Julkisen sektorin leikkauksia perustellaan työn laadullisella tehostuksella ja sillä, että päästäisiin irti hallintoa luovasta hallinnosta ja ylisuuresta virkamieskoneistosta.

"Todellisuudessa julkisen sektorin keskeinen ongelma on jo tällä hetkellä henkilöstövajaus. Sitä pitäisi supistamisen sijasta tukea, jotta nuoretkin pääsisivät paremmin kiinni työelämään", Anna-Maija Lehto sanoo. "Yksityinen sektori ei laman jäljiltä juuri vedä, eikä töitä ole myöskään julkisella sektorilla. Eläköityvien virat tullaan ajamaan alas."

Kalle Euro haluaa kuitenkin valaa uskoa Turun työmarkkinoiden kehitykseen. "Eläköityvien massa on suuri. Opiskelijoiden kannattaa asennoitua niin, että pian työpaikkoja on paremmin tarjolla."

Joillakin aloilla työtekijäpula onkin todellisuutta. Varsinkin tarve terveys- ja hoiva-alan työntekijöistä kasvaa jatkuvasti. Yli puolet (53 prosenttia) Turun yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta vuosina 1999-2002 valmistuneista on työllistynyt Varsinais-Suomeen.

Ratkaisu akateemisessa yrittäjyydessä?

Kalle Euro näkee yhden ratkaisun akateemisten alojen työttömyyteen akateemisessa yrittäjyydessä. Hänen mukaansa Turkuun on viime vuosina perustettu paljon uusia yrityksiä.

Myös Sanna Tuominen puhuu yrittäjyyden tulevaisuuden puolesta. Opiskelijoille on viime vuosina järjestetty entistä enemmän yrittäjyysinfoja.

Hinku yrittäjäksi ei ole tietoiskuista huolimatta kasvanut räjähdysmäisesti.

"Yrittäjyys nähdään ja koetaan riskinä, jonka ottamiseen ei olla valmiita heti valmistumiseen jälkeen", Tuominen sanoo.

Anna-Maija Lehto on asiasta eri mieltä. Hänen mukaansa Suomen työllistymismallit kehittyvät tällä hetkellä työmarkkinoiden, ei työntekijän toiveiden mukaan. "En usko, että yritysten perustaminen on vastaus nuorten työttömyysongelmaan. Yrittäjyys on valtion myöntämistä starttirahoista huolimatta todella suuri taloudellinen riski, eikä vasta valmistuneita nuoria voi velvoittaa hankkimaan työkokemusta perustamalla oma yritys", hän sanoo.

Åbo Akademin organisaation ja johtamisen professori Alf Rehn haluaa kuitenkin muistuttaa, että myös yritysmaailma elää käsitteellisessä murroksessa. "Kuvitellaan, että firman täytyy aina olla luonteeltaan kasvava tai suuri, vaikka 90 prosenttia suomalaisista yrityksistä työllistää vain yhden tai muutaman ihmisen", hän sanoo.

Rehn uskoo, että tulevaisuudessa yritykset muuttuvat enenevissä määrin ihmisten välisiksi verkostoiksi. Työ muuttuu projektimuotoisemmaksi ja hajautetuksi, mutta myös enemmän yksilön itsensä näköiseksi.

"Yrittäjyys on sitä, ettei voi luottaa siihen, että firma sanoo mitä tehdä. Yksilön, jopa professorin, täytyy itse osoittaa, että juuri hänen työpanoksensa on tärkeä, eikä luottaa koneiston tekevän sen hänen puolestaan", Rehn muistuttaa.

Globaali talous onkin vähintään yhtä suuren rakennemuutoksen edessä kuin Turun kaupungin elinkeinoelämä. Niin yliopiston rekrytointipalveluissa kuin kaupungin elinkeinopuolella uskotaan poikkitieteelliseen yhteistyöhön.

Jos kauppatieteilijät tai tekniset osaajat yhdistetään tällä hetkellä työttömyyden kourissa kamppaileviin taide- ja kulttuurialan osaajiin, muodostuu pohja paljon puhutuille luovan talouden yrityksille. Hyvä esimerkki monialaisesta turkulaisesta kasvuyrityksestä on vanhassa konepajassa toimintansa kulttuuripääkaupunkivuoden saatossa aloittava Logomo.

"Turun korkeakouluissa ja yliopistossa on paljon tulevien vuosikymmenien tarpeisiin vastaavaa osaamista. IT-maailmassa entistä tärkeimmiksi muodostuvat sisällön tuottaminen sekä visuaalisuus, joiden osaajia taide- ja kulttuurialat tarjoavat", Kalle Euro linjaa.

Rehn kuitenkin muistuttaa, ettei Turku voi luottaa luovan talouden kasvuun satsaamalla pelkästään kulttuuripääkaupunkivuoteen. "Luova talous ei synny itsestään. Turun sijainti on maantieteellisesti hyvä ja elinkeinoelämä on viimeisten 5-10 vuoden aikana parantunut huomattavasti. Projektien onnistuminen täytyy kuitenkin varmistaa ja uusia kehitysideoita täytyy syntyä jatkuvasti", hän sanoo.

Teksti: VENLA PÖYLIÖ

Kuva: ELLI VUORINEN