Ajassa
26.02.2009

Kisakenttien maanvaivat

Onko sinulla tärkeä poliittinen viesti, joka maailman täytyy kuulla? Tai kenties vain haluat naamasi iltapäivälehden lööppiin ja televisioon? Urheilukisoissa maksimoit yleisösi!

Kautta aikain urheilukisoissa on tehty muutakin kuin urheiltu. Olivatpa kyseessä sitten poliittiset protestit tai pelkästä huomiohalusta suoritetut julkisuustempaukset, voidaan urheilun aikakirjoista löytää merkintöjä kisailun mukanaan tuomista lieveilmiöistä aina tuhansien vuosien ajalta.
Muun muassa olympialaisten historiasta kirjoittanut tietokirjailija Antti O. Arponen selventää asiaa antiikin osalta:
"Antiikin Kreikan kisojen tunnetuin häirikkö oli erään urheilijanuorukaisen äiti, Kallipateira, joka mieheksi pukeutuneena hiipi salaa katsomoon poikansa suorituksia ihailemaan. Antiikin olympiakisoissa naisten pääsy katsomoon oli kielletty", Arponen kertoo.
"Kallipateiran poika menestyi ja äiti innostui riemuitsemaan niin paljon, että paljastui naiseksi. Hänelle esitettiin kuolemanrangaistusta, mutta jury vapautti hänet syytteestä, koska hänen poikansa oli suuri urheilusankari."
Kallipateiran suoritusta voidaan pitää kisapaikoille tunkeutumisen, eli ns. "pitch invading" -ilmiön varhaisimpana tunnettuna tapauksena. Sittemmin areenoille loikkiminen on saanut yhä luovempia muotoja ja motiivit tempausten takana muuttuneet yhä moninaisemmiksi.

Cornelius, sarjahäirikkö

Lähihistorian tunnetuin tunkeutuja lienee katolisen kirkon pappi Cornelius Horan, joka muistetaan tavaramerkikseen muodostuneesta kilttiasusta. Ensimmäisen varttinsa valokeilassa hän lunasti F1-kisoissa Silverstonessa vuonna 2003 juoksemalla radalle uskonnollisia plakaatteja heilutellen. Parin kuukauden vankilatuomio ei mainittavasti vaikuttanut Horanin suoritusmotivaatioon, sillä vuotta myöhemmin hän oli taas otsikoissa. Ateenan olympialaisten maratonkilpailussa "The Grand Prix Priest" hyökkäsi kärjessä juosseen Vanderlei de Liman päälle. Tolaltaan mennyt Lima keräili itsensä kokoon, karisti tunkeutujan tieltään ja juoksi vielä hyytyneenä kolmanneksi. Horan selvisi kolmen tuhannen euron sakoilla.
Vielä vuonna 2006 Horan suunnitteli tanssivansa "rauhantanssin" jalkapallon MM-kisojen loppuottelun yhteydessä. Hän kertoi irlantilaislehdelle aikovansa mm. sytyttää kynttilän Adolf Hitlerin kunniaksi. Mies korjattiin talteen, mutta vapautettiin kahden kuukauden kuluttua.
Horanin tulevien tempausten tiellä on hänen tunnettuutensa. Missä ikinä kiltti vilahtaakaan, on varmaa, että turvatoimia tiukennetaan.

Addiktiona julkisuus

Horanin houkuttimia toimiinsa on yleisesti pidetty mielenterveydellisinä. Usein syyksi näyttää riittävän pelkkä julkisuus.
"Münchenin olympiakisoissa 1972 urheilijaksi naamioitunut vedonlyöjä Norbert Sudhaus juoksi stadionin juoksuradalle juuri kun maratonin olympiavoittajaa odoteltiin", Arponen muistelee.
"Sudhaus sai tietysti ensin valtavat suosionosoitukset, ja kun hän hetkeä myöhemmin paljastui huijariksi, antoi yleisö hänelle valtavat buuaukset juuri sillä hetkellä kun oikea voittaja Frank Shorter juoksi stadionille."
Uudet mediat ovat tuoneet mukanaan omat ilmiönsä. Ranskalainen elämäntapaperseilijä Rémi Gaillard on tehnyt erilaisiin tapahtumiin tunkeutumisesta omanlaistaan reality-komediaa; tarkkuudella suoritetut areenapenetraatiot tallentuvat videoiksi ja nettiin miehen itsensä toimesta. Tähtihetkenä mainittakoon 70-kiloisen ranskalaiskoomikon soluttautuminen kehonrakennuskisoihin samalle lavalle penslattujen adonisten kanssa.
Samalla asialla on myös katalonialainen nettipersoona Jimmy Jump, joka myy sivuillaan jopa fanituotteita. Jump on erikoistunut jalkapallo-otteluihin. Viime vuoden EM-kisoissa Jump laajensi kyseenalaista repertuaariaan ainakin näennäisesti politiikan puolelle juoksemalla kentälle Tiibet-paidassa.

Verta, vesipalloa ja politiikkaa

Urheilukisoista olympialaiset massiivisena mediatapahtumana keräävät ympärilleen eritoten poliittisia mielenilmauksia. Aina ei häiriön syntymiseen tarvita ylimääräisiä tunkeutujiakaan. Esimerkiksi Unkarin ja Neuvostoliiton välinen vesipallo-ottelu vuoden 1956 olympialaisissa on jäänyt historiaan pelaajien verisen nujakoinnin takia. Unkarin kansannousun tukahduttamisen jälkimainingeissa pelatusta ottelusta kehkeytyi poliittista tilannetta kipeästi peilannut näytelmä. Ottelu päätettiin lopettaa Unkarin voittoon minuutti ennen varsinaisen peliajan päättymistä ja Neuvostoliiton joukkue pääsi altaasta vasta poliisisaattueen auttamana.
Pallopelit ovat muutoinkin kiihdyttäneet ihmisiä kautta aikojen. Jo keskiajan Englannissa varhaiset jalkapallo-ottelut olivat tunnettuja kaoottisuudestaan. Naapurikylien väliset ottelut yltyivät usein sekasortoisiksi, ja varsinainen peli (eli pallona toimivan sianrakon saaminen vastustajan maaliin) jäi vähemmälle huomiolle. Vuonna 1314 kuningas Edward II kielsi koko pelin Lontoossa.
Kotimaan palloilukentillä ollaan oltu suhteellisen hissukseen. Poliittisia mielenilmauksiakin on nähty lähinnä tuontitavarana. Moni muistaa Suomen ja Turkin välisen jalkapallon EM-karsintaottelun kesäkuussa 1999, jolloin Olympiastadionille alkoi kesken pelin tungeksia kurdimielenosoittajia yksi toisensa jälkeen. Tapauksen taustalla oli aiemmin tapahtunut kurdivaikuttaja Abdullah Öcalanin pidätys. Tapahtuma kirvoitti reportteri Jari "Sporde" Porttilan ilmaisuvarastosta uuden käsitteen; tilanne stadionilla oli "kaoottimainen".

Silkasta viuhahtamisen ilosta?

"Kaoottimaisuutta" tuskin puuttui myöskään viime kesän rantafutiksen SM-kisoista. Satakunnan Kansa uutisoi Yyterissä järjestetyissä kisoissa viuhahtaneesta "Mehu-Makesta", joka keskeytti pelin pelmahtamalla kisahiekalle niin sanotussa luonnollisessa asussaan. "Aurinko paistoi, musiikki soi ja tunnelma oli hyvä, mutta vain viuhahtaja puuttui", Mehu-Make kommentoi tekoaan lehdessä.
Kovin omaperäiseksi tapausta ei voida luonnehtia. Make kuitenkin paljastui haastattelussa varteenotettavaksi tekijäksi, sillä miehen tilillä oli jo mm. aikaisempi suoritus ruotsalaiselta raviradalta.

Teksti: Pirkka Valkama
Kuva: sxc

Turun ylioppilaslehti 4/2009 (27.2.)