Ajassa
09.03.2010

Kolkuttavalle avataan?

Korkeakoulujen pääsykokeet jäsentävät hakijoiden kevättä.

Valmennuskurssille vai ei?

Sanotaan, että esimerkiksi oikeustieteelliseen tai lääketieteelliseen tiedekuntaan ei kertakaikkiaan pääse ilman valmennuskurssia. Se onkin tilastollisesti harvinaista. Toisaalta se saattaa kertoa siitä, että opiskelupaikkaa todella haluavat pelaavat varman päälle, ja kursseilla istuu niitä, jotka joka tapauksessa läpäisisivät seulan.

"Koulumainen opiskelu toi lukemiseen rytmiä ja sisällöt omaksui paremmin, kun asiantunteva ihminen selitti niitä", sanoo valmennuskurssin käynyt ja lääketieteelliseen tiedekuntaan vuonna 2008 hyväksytty Eero Kaipiainen.

Valmennuskurssi tukee parhaimmillaan omaa lukukuria, mutta kannattaa ottaa selvää kurssin tarpeellisuudesta ennen ilmoittautumista: monilla aloilla kurssista ei ole ratkaisevaa hyötyä. Internetin vertaisneuvonta on tässä käyttökelpoista.

Joidenkin alojen pääsykokeisiin valmentavaa materiaalia löytyy myös verkosta ilmaiseksi esimerkiksi ainejärjestöjen tekemänä.

Kokeilemalla ja intuitiolla

Kaikki hakijat eivät pidä pääsykokeita kevään isoimpana juttuna. Abiturientti Anni Välimäki ei aio käyttää valmistautumiseen huimia tuntimääriä. Välimäki suunnittelee hakevansa opiskelemaan ainakin yleistä kirjallisuustiedettä Turun yliopistoon ja valokuvausta Turun taideakatemiaan.

Taideakatemian pääsykokeisiin valitaan hakijat ennakkotehtävien perusteella. Välimäki odottaa huhtikuussa annettavia tehtäviä jo innolla.

"Tehtäviin ajattelin oikeasti panostaa, hauskaa kun on hyvä syy tehdä jotain itselleen mieluista."

Pääsykoekirjoista kallis lasku

Nopea ja onnekas saa pääsykoekirjat lainaksi kirjastosta tai kaverilta, mutta valtaosa pyrkijöistä ostaa kirjat itselle. Yleensä pääsykoekirjoihin muodostuu tiivis viha-rakkaus -suhde. Usein lempinimillä kulkevat teokset luovat tuleville opiskelukaveruksille jo ennalta jaettua, vuosikurssikohtaista kokemusmaailmaa.

Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan omaa tuotantoa olevat pääsykoekirjat julkaistaan aina kunkin hakuvuoden keväänä ja niitä saa ostaa 140 euron hintaan. Valintatoimikunnan puheenjohtaja Mikko Vuorenpää myöntää, että pääsykoekirjat ovat tärkeä tulonlähde tiedekunnalle, mutta korostaa ettei hakijakaan häviä tässä kaupassa.

"Jos käytettäisiin kaupallisten kustantamoiden kirjoja, hinta olisi todennäköisesti paljon korkeampi."

Oikeustieteiden ylioppilaiden on kuitenkin kuultu myös haukkuvan pakkomyytävien kirjojen laatua. Tarkastus jonka läpi kirjat käyvät ei tietysti voikaan vastata kaupallista kustannustoimitusta. Vuorenpää puolustaa kuitenkin myös kirjojen laatua.

"Kuten muissakin kirjoissa, myös pääsykoekirjoissa on keskinäisiä eroja. Toisista kirjoista pidetään enemmän ja toisista vähemmän."

Pääsykoestressiä molemmin puolin pöytää

Sosiologian laitoksen yliassistentti Antti Kouvo tarkasti viime vuonna 400 pääsykoevastausta. Se oli Kouvon mukaan äärimmäisen raskas urakka, myös siksi että siihen suhtautui vielä suuremmalla vakavuudella kuin keskivertotentin tarkastamiseen.

Vähällä ei tietenkään hakijakaan pääse. Eero Kaipiainen alkoi lukea abikeväänään heti ylioppilaskirjoitusten päätyttyä ja teki kirjastossa arkisin täysiä työpäiviä pääsykokeeseen asti.

Suotavaa on sitoutua itseasetettuihin tavoitteisiin niin vahvasti, ettei koko ajan tarvitse kysyä pänttäämisen mieltä. Jos tämä onnistuu, ei luovuttaminen Kaipiaisen mukaan käy mielessä, vaikka lukemiseen välillä leipiintyisikin.

Toisille kirjasto on korvaamaton keskittymisen tae, toiset taas tuovat lukemisen osaksi muuta elämää kahviloihin, puistoihin ja junamatkoille. Vippaskonsteja ei kuitenkaan Kouvonkaan mukaan ole: tärkeintä on lukea paljon ja ajatuksella.

"Viime vuoden pääsykoevastauksien hajonta oli suurta ja perustui nimenomaan siihen miten syvällisesti kukin oli omaksunut pääsykoekirjan sisällön.", Kouvo toteaa.

Teksti: Saara Uotila

Väivuosi voi olla hyvä kokemus

Monelle vastavalmistuneelle ylioppilaalle opiskelupaikan saaminen saattaa tuntua ylivoimaisen haastavalta. Kilpailu opinahjoihin pääsystä on kovaa, ja välivuoden viettäminen tuntuu epäonnistumiselta. Kolme välivuoden viettänyttä nykyistä Turun yliopiston opiskelijaa kertoo, ettei tilanne suinkaan ole tämä - joskus välivuosi saattaa olla jopa parasta, mitä voi tapahtua.

Ella Vihervuori, 20, kulttuurihistorian opiskelija

Oliko välivuosi suunnitelmissasi?

Lukion jälkeen hain opiskelemaan maisema-arkkitehtuuria, mutten päässyt. Jo pääsykokeiden aikana toivoin, että edessäni olisi opiskelupaikan sijaan välivuosi. Lukio oli täyttänyt koko elämäni, enkä tiennyt, mitä tulevaisuudelta oikeasti halusin. Tuntui, että tarvitsin lomaa.

Mitä teit välivuoden aikana?

Lähdin syksyllä kuukaudeksi purjehtimaan sellaisten ihmisten kanssa, joita en tuntenut ennestään. Matkasimme Ranskaan asti! Pääsin myös töihin arkkitehtitoimistoon.

Välivuosi oli siis mielestäsi hyvä kokemus?

Kyllä. Sain erilaisia kokemuksia, muutin omaan asuntoon ja itsenäistyin. En ehkä vieläkään tiedä, mitä haluan "isona" tehdä, mutta välivuosi auttoi ymmärtämään sen, ettei elämää kuulu pystyä suunnittelemaan kokonaan etukäteen. Täytyy tehdä asioita, joista nauttii. Kevään pääsykoetohinassa ymmärsin myös, että arkkitehtuurin sijaan halusin opiskella kulttuurihistoriaa. Ikävää vuodessa oli ainoastaan se, että moni vanhoista ystävistäni opiskeli jo, mutta itselle ei ollut vielä muodostunut uutta verkostoa opiskelukavereista. Töiden etsiminen tuntui aluksi vaikealta, mutta kasvattavaahan se vain oli.

Eero Suvanto, 21, tietojenkäsittelytieteilijä

Miksi pidit välivuoden?

Lukion jälkeen halusin mennä töihin ja säästää rahaa, jotta minun ei tarvitsisi käydä töissä opintojen ohella. Halusin myös käydä armeijan ennen opintoja, jottei tarvitsisi keskeyttää niitä vuodeksi. Viihdyin lukiossa hyvin, joten minulla ei koskaan ollut antipatioita opiskelua kohtaan. En silti halunnut suoraan lukion penkiltä yliopistoon. Kävin tosin TAIK:in elokuvaamisen pääsykokeissa nähdäkseni, millaisia pääsykoetilanteet todellisuudessa ovat.

Olit välivuoden siis töissä?

Vietin kaksi välivuotta, joista ensimmäisen olin puutarhurina ja toisen armeijassa. Nautin työn teosta, ja minulla oli myös paljon aikaa harrastaa elokuvaamista. Välivuoteni olivat antoisia, ja olen tyytyväinen päätökseeni.

Opiskelet nyt tietojenkäsittelytiedettä, vaikka haluaisit elokuvaohjaajaksi. Onko tämäkin sinulle välivuosi?

En osaa vielä sanoa. Turun yliopistossa on hauska opiskella, enkä pidä opettajan uraa lainkaan huonona vaihtoehtona. Helsinkiin haluaisin lähinnä sieltä saatavien kontaktien takia. Toisaalta uskon voivani tavoitella unelmaani elokuvaohjaajana, vaikka jatkaisinkin nykyisiä opintojani. Turun taideakatemiakin on hieno vaihtoehto. Aika näyttää, ja vielä ei ole myöhäistä muuttaa suunnitelmia!

Lauri Kattelus, 20, oikeustieteen opiskelija

Miksi vietit välivuoden?

Kirjoitusten jälkeen pyrin oikeustieteelliseen opiskelemaan. En kuitenkaan päässyt, ja pakollinen välivuosi oli minulle aluksi pettymys.

Oliko välivuosi kuitenkin lopulta hyvä kokemus?

Jälkeenpäin ajatellen vapaa teki minulle hyvää, vaikka ensin harmitti. Oli aikaa tehdä tulevaisuudensuunnitelmia ja kerätä opiskeluintoa. Kun hain opiskelemaan ensimmäistä kertaa, pänttäysmotivaationi ei ollut korkea, vaikka olisinkin kovasti halunnut opiskelupaikan. Olin välivuoden töissä Unicefilla ja sain järjestössä hyödyllistä työkokemusta, jonka ansiosta minulla on hyviä kontakteja oman alan töitä etsiessä niin opiskelujen aikana kuin valmistumisen jälkeenkin.

Viime keväänä hait opiskelemaan jo toista kertaa. Laitoitko tällä kertaa hakupaperit myös muualle kuin oikeustieteelliseen?

En. Välivuosi teki minut vain entistä varmemmaksi siitä, että haluan juristiksi. Siksi jaksoinkin opiskella pääsykokeisiin vuoden päästä niin paljon paremmin. Avointa yliopistoa en vuoden aikana kuitenkaan vielä ehtinyt kokeilla.

Teksti: Karoliina Kerppo