Ajassa
07.12.2011

Koukussa lapsuuden aarteisiin

  • Tomi Tuominen keräilee elektroniikkapelejä.

Nostalgian kaipuu ja himo kerätä koko sarja koukuttavat nuoria aikuisia keräilyn tielle. Tylkkäri selvitti, mikä lapsuudesta tuttujen lelujen keräilyssä viehättää.

ON/OFF-KERÄILYÄ

Graafikon, DJ:n ja toimittajan hommien ohessa turkulainen Tomi Tuominen, 36, on ehtinyt keräillä muun muassa aurinkolaseja, Korgin syntetisaattoreita ja Nintendo Game & Watch -pelejä. Tylkkäri valitsi tarkempaan syyniinsä jälkimmäiset.

Tuominen innostui vuosina 1980-1991 valmistetuista Game & Watch -elektroniikkapeleistä jo pienenä.

"Olen sitä sukupolvea, joka kasvoi elektroniikkapelien ja Commodore 64:n parissa. Konsolipelit ovat olleet pienestä pitäen lähellä sydäntä."

Tuominen luopui peleistään ensimmäistä kertaa aikuisuuden kynnyksellä, vain innostuakseen niistä uudelleen joidenkin vuosien kuluttua. Tuolloin keräily alkoi toden teolla, ja Tuominen tyhjensi kavereidensa vintit kaikenlaisesta pop-kulttuuri-tavarasta, myös Game & Watch -peleistä.

"Lapsuuteni aikaisella musiikilla, elokuvilla ja peleillä on ollut minulle aina suuri merkitys. Ehkä sitä haluaa kerätä tavaraa, jota lapsena ei saanut tarpeeksi."

Sittemmin keräilijän innostus lopahti toistamiseen ja hän möi kaikki pelinsä. Keräilykärpänen ei kuitenkaan jättänyt miestä rauhaan, ja vain muutaman kuukauden kuluttua hamstraaminen alkoi uudestaan. Tuomiselta puuttui parhaimmillaan vain kolmetoista 53:sta Game & Watch -multiscreenpelistä. Tuonkin, aikanaan päälle 2000 euron arvoisen kokoelman Tuominen kuitenkin lopulta möi.

Nykyistä kokoelmaansa Tuominen on kerännyt viitisen vuotta. Tavoitteena hänellä on jonain päivänä omistaa kaikki 53 multiscreenpeliä. Vaikean tehtävästä tekee se, että osaa puuttuvista peleistä ei ole ikinä myyty Suomessa.

"Ebaysta niitä saisi, mutta sieltä hankkimisessa ei ole sitä samaa metsästämisen ja löytämisen iloa. En ikinä osta elektroniikkapelejä netistä."

Tuominen bongailee pelejä lähinnä kirpputoreilta, jotka hän käy kahdesta kolmeen kertaa viikossa läpi. Aktiivisimpina keräilyaikoina Tuominen hankki pelejä jopa reilausreissuillaan.

"Sovittiin toisten keräilijöiden kanssa sähköpostitse etukäteen, että missä ja milloin nähdään."

Tuomisen suosikkisaaliit ovat Blackjack ja Pinball, jotka ovat "peleinä aivan paskoja", mutta harvinaisuutensa vuoksi arvokkaita. Kyseisistä Game & Watcheista Tuominen maksoi turkulaisilla kirpputoreilla kymmenen euroa kappaleelta. Samoja pelejä hän on nähnyt myytävän juuri eBayssa yli sadalla dollarilla.

Tuominen asuu yhdessä tyttöystävänsä kanssa, joka on ottanut mielitiettynsä harrastuksen hyvin vastaan. Myöskään Tuomisen ystävät ja perheenjäsenet eivät kummeksu keräilyä.

"Ei tästä kukaan kuittaile, sillä vanhojen miesten harrastama lelujen keräily on yhä yleistymään päin. Tyttöystäväni on jopa estänyt minua myymästä kokoelmaani, kun itselleni on tullut uskon puute", Tuominen naurahtaa.

Teksti: JOEL HAAPAMÄKI

Kuva: LAURI HANNUS

SILMÄNILOA PONEISTA

Mirka Korpirannan keräilyharrastus alkoi tyypillisellä tavalla: My Little Ponyt olivat lapsuudessa hänen lempilelujaan. Kun hän eräänä päivänä kaivoi poninsa pitkästä aikaa esiin, iski into löytää niitä lisää. Viime talvena aloitetun ponien metsästyksen myötä Korpirannan yksiön hyllyjä koristaa tätä nykyä 120 erilaista My Little Ponya.

"Ostin vitriinin, kun aloitin keräilyn, mutta nyt sen ovi ei enää tahdo mennä kiinni. Kotona vaatekaapitkin pursuavat poneja."

Keräilyharrastuksen myötä kirpputorit ovat tulleet Korpirannalle tutuiksi, sillä ponien löytämiseksi niitä on kierrettävä useaan kertaan viikossa. Käteväksi ponien hankintakanavaksi Korpiranta on havainnut myös harrastajien ponifoorumin ja nettihuutokaupat.

Korpiranta keräilee ensimmäisen sukupolven ponien lisäksi myös uusia poneja. Vanhoissa poneissa hän keskittyy erityisesti siivekkäisiin sekä vauvaponeihin. Kaikki markkinoilla olleet My Little Pony -merkin alla esiintyneet tuotteet eivät kuitenkaan miellytä jokaisen ponikeräilijän silmää. Korpirantakin ohittaa kymmenen vuotta sitten myydyt laihat ponit. Uusimmat ponit tuntosarvineen eivät saa häneltä ymmärrystä.

Ponikeräily on aiheuttanut Korpirannan lähipiirissä monenlaisia reaktioita hämmästyksestä innostukseen. Hän kertoo poikaystävänsä ja vanhempiensa suhtautuneen yllättävän ymmärtäväisesti harrastukseen. Sen sijaan Korpirannan kaverit ovat olleet huvittuneita.

"Ne kaverit, jotka tuntevat minut ihmisenä, eivät ehkä heti ajattelisi, että kerään poneja. Kuulen joskus vitsailua, että 'leikitkö niillä?' ja ihmettelyä, että miksi haluan kuluttaa rahaa juuri poneihin."

Millaisia tyypilliset ponikeräilijät sitten yleensä ovat? Korpirannan mukaan joukoissa on yhtä monta persoonaa kuin keräilijääkin. Yhteistä My Little Pony -faneille on lähinnä sukupuoli ja ikä. Keräilijät ovat yleensä nuoria parikymppisiä naisia.

"Kirppareilla tosin huomaa myös nuorten äitien ostavan lapsilleen omasta lapsuudestaan tuttuja poneja. He luultavasti ovatkin pahimpia kilpailijoita keräilijöille."

Harrastuksen koukuttavuus perustuu luultavasti myös siihen, että keräilyn ohella aika ponien kanssa kuluu niitä puunatessa ja järjestellessä. Uuden ponilöydön tie hyllylle käy usein pesun, hiushoitoaineen ja suoristusraudan kautta, mikä ainakin keräilijän kavereista tuntuu erityisen huvittavalta. Innokkaimpien muokkaajien käsissä ponit voivat saada jopa kokonaan uuden tyylin.

Nostalgian kaipuu lienee kuitenkin perimmäinen syy sille, miksi moni nuori aikuinen hurahtaa muoviponeihin. Lisäksi värikkäät ponit erilaisine kuvioineen miellyttävät silmää.

"Ponit olivat rakkaita leluja lapsena, mutta kerään niitä myös siksi, että niistä tulee tosi hyvä mieli ja ne ovat kauniita."

Teksti & kuva: JOHANNA SYDÄNOJA

PELAAMATTOMIA PELEJÄ

Maria Ohisalo, 26, on kerännyt jo vuosien ajan Nintendon 16-bittisen pelikonsolin, eli Super Nintendon pelejä. Lapsuuden ajanvietteestä on muovautunut pysyvä harrastus.

"Sain Super Nintendon 10-vuotiaana joululahjaksi. Sitä ennen olin pelannut paljon serkkupoikieni kanssa."

Jossain vaiheessa into pelaamiseen hiipui, mutta syttyi uudelleen lukioikäisenä. Kyse on kuitenkin enemmän keräilystä kuin pelaamisesta. Ohisalolle on tärkeää löytää uusia pelejä kokoelmiin ja käydä alan messuilla tai kaupoissa.

"Välillä kavereiden kanssa tulee pelattua, mutta ei kovin usein. Kokoelmassa on paljon pelejä, joita en edes ole ehtinyt pelata. Osa niistä on oikeastaan aika huonoja. Esimerkiksi nuo Tintti-pelit ovat tosi tylsiä."

Tintti-pelit Ohisalo on ostanut Ranskasta, missä hänen mukaansa on useita hyviä retropelikauppoja. Monet peleistä on hankittu juuri ulkomailta.

"Tukholman retropelimessuilla olin yksi harvoista naisista."

Peleihin hän kertoo enimmillään kuluttaneensa noin 80 euroa kappaleelta, mutta yleensä hinnat eivät ole olleet niin korkeita. Monet peleistä on myös saatu lahjaksi.

"Joskus on käynyt niin, ettei peli ole edes toiminut."

Yleiseksi peli-intoilijaksi Ohisalo ei kuitenkaan tunnustaudu. Nykypelejä hän ei pelaa lainkaan.

"Oikeastaan minua viehättää, että näitä pelejä ei enää tehdä."

Vaikka Ohisalo ei enää pelaa ahkerasti, osaa hän heti nimetä kaikkien aikojen suosikkinsa lukuisien peliensä joukosta.

"Suurin suosikki on Zelda. Pelasin sitä jo lapsena todella paljon. Kun sain sen uudelleen käsiini, pelasin sitä tolkuttomasti. Kaikki Donkey Kongit ovat tietysti myös hyviä. Ovatko nämä nyt sellaisia tyttöjen pelejä?" hän pohtii.

Miten muut ihmiset sitten suhtautuvat, kun kuulevat Ohisalon harrastuksesta?

"Kaikki ovat aina tosi huvittuneita. 'Ei voi olla todellista' on varmaan yleisin kommentti, jonka saan."

Ohisalon kokoelmat tulevat kasvamaan entisestään, sillä edessä on Super Nintendoa edeltäneen NES-konsolin pelien keräilyurakka.

"Sain juuri 8-bittisen Nintendon lahjaksi kaveriltani, joten nyt täytyy ryhtyä keräämään pelejä siihen. Eräs tuttuni Tukholmasta on luvannut minulle Super Nintendosta amerikkalaisen version."

Ohisalo paljastaa, että jatkossa kokoelma kasvaa vielä Nintendon legendaarisia kotikonsoleita vanhemmalla laitteella.

"Vaarillani on vintillään Atari-tietokone, joka minun pitäisi saada jossain vaiheessa"

Teksti & kuva: JUUSO JANHUNEN