Ajassa
13.03.2014

Kriisi on kriisissä

 

 

 

Mikä yhdistää euroa, sanomalehteä ja synttärisankaria?

Meillä menee huonosti. Emme edes ymmärrä, kuinka huonosti.

Siksi mieliimme pitää takoa lisää kriisitietoisuutta, jotta saamme puristettua itsestämme välttämättömät ratkaisut.

Tätä ovat toistelleet muiden mukana pääministeri Jyrki Katainen ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen. Osoituksena omasta kriisitietoisuudestaan Kataisen hallitus on käyttänyt 90-sivuisessa ohjelmassaan kriisi-sanaa ennätykselliset 37 kertaa.

Muutos aiempaan on huomattava: edellinen hallitusohjelma kriiseili vain 12 kertaa. 1990-luvun alkupuoliskon lamatunnelmissa hallitusohjelmat eivät pohtineet kriisejä kertaakaan. Nykyinen hallitus tiedostaa siis toimikauttaan varjostavan murrosvaiheen ilmeisen hyvin.

Tilanteeseen reagoiminen ei kuitenkaan ole helppoa. Etenkään siksi, että hallitusparka on itsekin kriisissä. Sen liitosten natinasta on raportoitu läpi koko vaalikauden, ja tuoreimmaksi hallituskriisin ennusmerkiksi on nimetty SDP:n lähestyvä puheenjohtajaäänestys.

Poliittinen hätätila ei suinkaan koske pelkkää hallitusta, vaan kriisissä matavat kaikki perinteiset puolueet. Ne ovat hukanneet nuorison, häviävät ääniä populisteille ja kompastelevat uudessa mediayhteiskunnassa, jossa menetyksen salaisuus on toimiva julkisuuskuva.

Tiedotusvälineiden valta kasvaa, vaan eivät nekään helpolla pääse. Kaikkihan tietävät, että journalismi on kriisissä. Etenkin paperilehdet, jotka eivät pärjää kilpailussa sähköisille viestimille ja ilmaisille sisällöille. Eri tiedotusvälineiden tuhoa onkin maalailtu vuosikymmenestä toiseen: esimerkiksi radion piti vaipua unholaan television yleistymisen myötä.

Kummasti sekä radio että journalismi pyristelevät hengissä vieläkin, mutta yhtä lailla sinnittelee lopunaikojen povailu.

 

Valmisruoasta vanhustenhoitoon

 

Muutkin yhteiskunnan instituutiot hoipertelevat kovin kaltevalla pinnalla.

Päivänselvästi kriisissä on ainakin rahaa ahmiva hyvinvointivaltio. Suomi on vauras ja kansalaisten kannatus järjestelmälle korkea, mutta silti hyvinvointivaltion ahdinko on vakiintunut huolenaihe. Hyvinkin vakiintunut, sillä arvostelijat ovat varoitelleet mallin paisuneen äärirajoilleen jo sen rakennusvuosista lähtien.

Jännittäviä aikoja eivät kuitenkaan elä vain sosiaaliturvan saajat. Myös perinteinen palkkatyö on ajautunut kriisiin. Pätkäsilppu korvaa vakipaikat, robotti syrjäyttää duunarin, ja raja työn ja vapaan välillä sumenee kuin näkyvyys Pekingissä talvisin.

Tältä epävarmuudelta ihmistä ei pelasta edes uskonto. Evankelis-luterilainen kirkko ei moiseen ehdi, koska sillä on taltutettavanaan jäsenkadon ja maallistuneen arvomaailman luoma kriisi.

Julkinen terveydenhuolto on kriisissä. Vanhemmuus on kriisissä. Lapsuus on kriisissä. Vanhustenhoito on kriisissä.

Nopean Google-haun perusteella kriisissä ovat – Ukrainan ja Venezuelan ohella – myös demokratia, suomalainen tiede, oikeusturva, kampaamoala, postinjakelu, länsimainen rakkaus, laskettelukulttuuri, mies, valmisruoka ja Barack Obaman avioliitto.

Ihminen elää nähtävästi keskellä hätätilaa. Mutta ei se mitään, koska samassa jamassa on ihminen itsekin. Naistenlehden lukija oivaltaa hetkessä, että nykyihminen kärsii vähintään ikäkriisistä, identiteettikriisistä, parisuhdekriisistä, urakriisistä ja hiuskriisistä.

 

Paniikki!

 

Ei siis huolta, Jutta, Jyrki ja kumppanit. Me kansalaiset olemme kertakaikkisen kriisitietoisia.

Ikävä kyllä se ei ole pelkästään hyvä asia.

Kriisitilanteessa tehdyt päätökset ovat usein hätiköityjä paniikkiratkaisuja, joiden pitkän aikavälin seurauksista ei ole piitattu. Vielä pahempi riski kuitenkin on, että todellinen kriisi ei erotu riittävästi ohimenevien huojahdusten joukosta, ja kokonaisvaltaisen kriisitietoinen ihminen säntäilee hermostuneena sinne tänne osaamattalaittaa asioita tärkeysjärjestykseen.

Varsin usein niin kutsutut kriisit nimittäin laantuvat itsekseen ja asettuvat omalla painollaan. Murrosvaiheen pysyvyyteen tottunut ei välttämättä enää tunnista, milloin odottelu ei tepsi ja jotain pitäisi tehdä.

Sanakirjamerkitykseltään kriisi tarkoittaa kärjistynyttä tai vaarallista tilannetta, käännekohtaa tai murrosta. Sanan holtiton käyttö on johtanut sen merkityksen hämärtymiseen. Perinteiset kriisit, kuten aseelliset konfliktit, ovat saaneet kategoriatovereikseen luottoluokituksen ja päivän tukkatunnelman.

"Kriisissä" olevia asioita yhdistää se, että ne joutuvat reagoimaan ympäristönsä muuttumiseen. Tuo ympäristö voi olla asenneilmapiiri, teknologia tai maailmantalous.

Muutos ei automaattisesti tarkoita ratkaisevaa murrosvaihetta tai käännekohtaa, jonka jälkeen mikään ei ole ennallaan. Siltä julkinen keskustelu usein kuitenkin kuulostaa.

Kriisin käsite on hukannut ytimensä. Se on kriisissä.

 

Teksti: Milla Ikonen
Kuvitus: Konsta Hormia