Ajassa
16.02.2015

Kuka pelkää kasvissyöjää?

Teksti:
Artemis Kelosaari

Tammikuun Vegaanihaaste sai monet kokeilemaan elämää ilman eläinkunnan tuotteita, kenties jopa pysymään siinä pidempään. Toisissa tämä herätti jostain syystä suoranaista aggressiota.

”Kyllä aikuisen miehen lihaa pitää syödä. Vegaanius aiheuttaa impotenssia, anemiaa, hipsteriyttä ja vihervasemmistolaisuutta.”

Näin älykkäästi kommentoi muuan nimeltä mainitsematon mieshenkilö Twitterissä Timo Kantolan – keski-ikäisen valkoisen heteromiehen – valintaa elää yhden kuukauden ajan ilman eläinkunnan tuotteita. Pelkkää henkilökohtaista, kuukauden kestävää valintaa; ei suinkaan vaatimusta esimerkiksi lakkauttaa lihantuotanto kokonaan.

Kantolan päätös ei ole ainoa laatuaan. Tammikuun aikana useat tunnetutkin henkilöt, niin eri alojen taiteilijat kuin poliitikotkin, sitoutuivat Oikeutta eläimille -yhdistyksen ja Vegaaniliiton julistamaan Vegaanihaasteeseen. Sen tarkoitus oli kokeilla kuukauden ajan elämää ilman eläimistä peräisin olevia tuotteita.

Niin sosiaalisessa kuin perinteisessäkin mediassa raportointi vegaanihaasteesta on ollut pääosin myönteistä. Turun Sanomat listasi 9.1. veganismin ekologisia syitä, ja eri bloggarit ja twiittaajat joko raportoivat innoissaan haasteen etenemisestä tai valittelivat eläintuotteiden välttämisen vaikeutta. Motiivit kasvissyönnille vaihtelevat henkilökohtaisesta terveydestä ekologisuuden kautta huoleen tuotantoeläinten oloista. Kovin syvällistä tai radikaalia eettistä pohdintaa eläinten oikeuksista ei juuri ole näkynyt.

Siitä huolimatta voimakkaita vastareaktioita on herännyt muuallakin kuin edellä mainitun miekkosen twiiteissä. Laura Rantanen raportoi Tyhmä kysymys -blogissaan ystävästään, joka otti vegaanihaasteen vastaan. Pian tämän Facebook-seinä täyttyi julkaisuista, joissa tuttavat hehkuttivat kilvan eri liharuokien maukkautta.

Moni Rantasen blogikirjoitusta kommentoineista kertoo kohdanneensa kasvissyöjänä samankaltaista suhtautumista. Tällaiset tarinat ovat tuttuja myös esimerkiksi Eläinoikeusfoorumilla keskusteleville vegaaneille. Vaikuttaa yhdentekevältä, kuinka tiukkaa kasvisruokavaliota ihminen noudattaa ja mistä syystä. Pelkkä lihasta kieltäytyminen on provokaatio, johon tarvitaan äänekästä vastalausetta.

Jos provosoituneita lihansyöjiä on uskominen, vegaanit muun muassa ”saarnaavat muille” ja ovat ”elitistisiä”. Koska he ”kieltäytyvät nautinnoista”, he luulevat olevansa muita parempia. Edellä mainituissa tilanteissa kuitenkin juuri lihansyöjät ovat olleet niitä, jotka ovat ensiksi ryhtyneet saarnaamaan. Usein heidän argumenttinsa ovat olleet huomattavasti alkeellisempia (”liha on hyvää” tai tunnepitoisiin mielikuviin vetoaminen, kuten ”pupunruoka” tai ”ituhippi”) kuin ne, joita yleensä käytetään puolustamaan kasvissyöntiä.

Pelkällä olemassaolollaan vegaani saa silti aikaan sen, että lihansyönti ja muu eläinten hyväksikäyttö lakkaa olemasta itsestäänselvyys: on olemassa joku, joka kyseenalaistaa sen. Tapa, tottumus ja normi lakkaavat olemasta ikuisia luonnonlakeja, ja tämäkös joitakuita pelottaa.

Saarnaavan vegaanin myytti tuokin epäilyttävästi mieleen valituksen siitä, kuinka homot ”tyrkyttävät seksuaalisuuttaan muille” pitämällä toisiaan kädestä julkisesti. Toisaalta kaikki niin sanottu maailmanparantaminen, toisin sanoen liiallinen välittäminen, saattaa herättää aggressioita.

Kyynis-naturalistisen maailmankuvan mukaan maailma on ja tulee aina olemaan epäoikeudenmukainen. Sellaisessa maailmassa ihmiset ovat viettiensä ohjaamia koneita, eikä tätä asiantilaa sovi edes epäillä. Kaikki sen kanssa ristiriidassa olevat henkilöt ja ilmiöt tulisi mieluiten psykologisoida tai redusoida olemattomiin: vegaanikin tahtoo vain olla parempi kuin muut. Ironista kyllä, samaan aikaan kyynikko itse korottaa itsensä. Hän – ja vain hän – hyväksyy asiat sellaisina kuin ne ovat ja kestää kurjuudessa rypemistä paremmin kuin kukaan.

”Veganismi aiheuttaa impotenssia, anemiaa, hipsteriyttä ja vihervasemmistolaisuutta.” Pelkkä ajatus kasvissyönnistä tuo twiittailevalle miehelle lukuisia ahdistavia assosiaatioita: sekä liikaan välittämiseen perustuvan aatteen että miehisen kunnon häviämisen niin lihaksista kuin jalkovälistä.

”Kyllä aikuisen miehen lihaa pitää syödä.” Miksi aikuinen, asiallinen mies ei voi pärjätä ilman eläinten alistamista ruoaksi? Vastaus lienee lopulta se sama, joka on kuultu erityisasemastaan huolestuneen, lihaa syövän valkoisen heteromiehen huulilta ennenkin: no kun ei voi.

Eläinoikeusfoorumi löytyy osoitteesta oikeuttaelaimille.net/foorumi.
Kuvituskuva teoksesta Vegetable verselets for Humorous Vegetarians (1911).