Ajassa
26.03.2009

Kuka pelkää lamamörköä?

Taloudellista taantumaa vastaan taisteleva mainoskampanja kerää kritiikkiä.

Nyt se tekee taas tuloaan. Lamasta on alettu puhua tiedotusvälineissä ja työpaikoilla. Lama on enemmän kuin todellista talouden taantumaa – se on myös psykologinen ilmiö. Mutta miten ihmisten tulisi suhtautua siihen? Ruokkiako verenhimoista lamapossua vai ei?

Useimmat ihmiset ovat varmaankin jo nähneet "Älä ruoki lamaa" -tv-mainoksen. Siinä näkymätön lamapeikko tulee asustamaan perheisiin ja syö kotitalouksien varoja. Röhkivä otus kasvaa säästötoimista kunnes lomautusten perumisuutiset ja iloinen kuluttaminen päästävät kuvitteellisesta olennosta ilmat pihalle.
Jos mainoksen viesti jäi epäselväksi, niin sen lopussa neuvotaan vielä käymään Älä ruoki lamaa -kampanjan nettisivuilla. Siellä huolestuneelle kuluttajalle tarjotaan pelkistettyä lamatietoutta muun muassa lamalaskurin ja yksinkertaisen kaavion avulla.
Nykytrendeille tyypilliseen tapaan lamapeikkoa selätetään yksinkertaistettujen, mainosmaisten keinojen eikä faktojen tai asiantuntijoiden avulla. Voima-lehden Teppo Eskelinen ehti kutsumaan sivuston kulutuksen ja työpaikkojen suhdetta koskevaa lamamatematiikkaa "absurdiksi".
"En pidä tätä kauhean onnistuneena, vaikka onkin ymmärrettävää, että tällaisissa oloissa näitä kampanjoita lähtee liikkeelle", sanoo kansantaloustieteen emeritysprofessori Paavo Okko, joka tutustui lamaan 1990-luvulla sitä koskevan tutkimusohjelman johtoryhmän puheenjohtajana.
Hänen mukaansa kampanjan perusperiaate on tietyssä mielessä pätevä. Tarpeeton kulutuspessimismi syventää lamaa turhaan. Kotimaista kysyntää lisäämällä voidaan myös korvata ulkomaisen viennin tyrehtymistä ja turvata kotimaisia työpaikkoja, mutta vain hyvin pieniltä osin.
"Ei sitä oikein voi ajatella, että kuluttamisella voitaisiin kompensoida tätä viennin menetystä. Ne ovat sellaisia tavaroita, mitä Suomessa ei voida ollenkaan kuluttaa."

Kampanjan pyrkimys saada kuluttajat suosimaan suomalaista saa Okolta kovempaa kritiikkiä. Viattomalta vaikuttava idea on hyvin heppoisella pohjalla ja sitä on kritisoitu pitkään taloustieteilijöiden toimesta.
"'Suosi suomalaista' -idea toimisi sillä edellytyksellä, että missään muussa maassa ei toimittaisi samalla tavalla", Okko kritisoi.
"1930-luvun suuri lama itse asiassa syntyi siitä, että saatiin joka puolella torjuttua tuontia ja samalla vienti supistumaan. Maailmankauppa laski sitten oikein rajusti. Vienti on erittäin tärkeä asia sellaiselle maalle kuin Suomi, jonka BKT:sta vientikysyntä on 45 %. Siihen ei mitenkään auttaisi se, että jokainen maa ottaisi saman 'suosi kotimaista' -tyylin."
Erityisesti kampanjan on kritisoitu syyllistävän pihtailevia kuluttajia, joiden niskaan globaalin talouden taantuman pehmentäminen jää.
"Kuluttajan pitäisi kaiken aikaa suhtautua omaan kuluttamiseensa ja velkoihinsa vastuullisesti", Okko linjaa.
"Ei siinä ole mitään edesvastuutonta tai epäisänmaallista, että epävarmoissa oloissa varautuu vielä pahempaan. Kun se on yksilön kannalta järkevää, niin ei sitä minusta kannata valtiovallan taholta syyllistää. Tai kenenkään muunkaan."

Älä ruoki lamaa -kampanjan yksiäänistä rintamaa vastaan on noussut mielenkiintoinen Ruoki lamaa! -Facebook-ryhmä. Se kääntää alkuperäisen kampanjan asetelman päälaelleen: nyt kuluttaja on ohjaksissa. Hän päättää ostopäätöksillään siitä, mitkä ylikasvaneen talouden osat saavat jatkaa laman jälkeen.
"Nyt jos joskus on oikea aika käyttää omia rahoja viisaasti ja määrittää millaista taloudellista toimintaa haluaa tukea", ryhmän perustaja Olli Sirén tiivistää.
Hänen mukaansa lama olisi myös hyvä hetki pysähtyä miettimään asioiden todellista arvoa. Älä ruoki lamaa -sivun esimerkin paheneva lamakierre lähtee liikkeelle siitä, ettei esimerkin mies kustanna vaimolleen kauneushoitolan hemmottelupakettia, vaan tyytyy poskisuudelmaan.
"Mielenkiintoista on nimenomaan se, että yhtäkkiä nousukauden puhe kestävästä kehityksestä korvattiin heti lama-aikana sokealla kuluttamisen eetoksella. Todellista välittämistä ja todellista antamista on kampanjan mukaan nimenomaan kuluttaminen eikä yhdessäolo tai muut aineettomat arvot."
Mielekkään elämän ja talouden epäsymmetrinen suhde tiivistyy Paavo Okon näyttämissä kaavioissa: ihmisten kokema onnellisuus ei vastaa juurikaan BKT:n kasvua, mutta toisaalta terveen talouden romahtaminen aiheuttaa valtavia sosiaalisia ongelmia.
Voi vain toivoa, että lamaa torjuttaisiin tällä kertaa järkevästi eikä möröillä pelotellen.

Teksti: Petri Rautiainen
Kuvitus: Elli Vuorinen

Turun ylioppilaslehti 6/2009 (27.3.)