Ajassa
24.02.2014

Kyläelämää ikiroudalla

Teksti:
Teksti ja kuvat: Liisa Lundell

Kuumaa teetä, raakaa hevosenmaksaa, paksuja turkiksia, paljon polttopuuta. Tervetuloa ankaran mannerilmaston sydäntalveen.

Pääkadun varrelle vuosi sitten valmistunut kerrostaloasunto on moderni ja mukava. Kuusivuotias Taya pelaa älypuhelimella leipuripeliä. Kadun toisella puolella puutalossa samanikäinen tyttö saattaa räplätä samanlaista luuria, mutta käydä silti tarpeillaan kyykkyhuussissa ulkona – kesähelteillä ja talvipakkasilla, joiden ero voi olla yli 80 astetta. Angry Birdsin saa tänne helpommin kuin kattavan viemäröinnin. Kuumavesiputket kulkevat maan päällä, sillä ikirouta on ikävä infrakaveri.

Jakutia eli Sahan tasavalta levittäytyy Venäjän Itä-Siperiassa laajalle. Kun sen pääkaupungista Jakutskista ajaa 200 kilometriä töyssyistä tietä kaakkoon, pääsee noin viidessä tunnissa Amgaan.

Kesällä kylän vieressä virtaavan joen rannoille kerääntyy piknikseurueita ja auringonottajia. Talvella on hiljaisempaa. Kerran päivässä säiliöauto saapuu pumppaamaan juomavettä metrin paksuisen jään alta.

Paikalliset pukeutuvat untuvatakkeihin tai turkkeihin, joista monet tuodaan Kiinasta. Poronnahkasaappaat ovat kuitenkin kotimaista tuotantoa. Toisinaan autotkin puetaan kylmyyttä vastaan: konepeltien alta saattaa pilkistää huopaa, tai ilmastointiaukot peitetään folioeristeellä.

siperia4_web

Amgan koulun sääntöjen mukaan -52 asteen pakkasella kaikki oppilaat saavat jäädä kotiin. Mittarissa on tänään vain -49, joten vapaapäivän saavat vain 7–13-vuotiaat. Sitä vanhemmat oppilaat kävelevät pihan poikki, väistävät kulkukoiria ja nousevat portaat koulurakennuksen lämpöön. Lämpö on peräisin viereisestä hiilivoimalasta, joka värjää ympärillään lunta harmaaksi.

Noin 7000 asukkaan Amgan keskustassa on uusi kulttuuritalo, jossa voi käydä muun muassa pianotunneilla. Eräs musiikinopettaja kertoo innoissaan, että hänen jakuuttiystävättärensä meni naimisiin suomenruotsalaisen miehen kanssa. Nainen näyttää todisteeksi osoitemuistiostaan perheen katuosoitteen Loviisasta.

Kotiseutumuseossa on näytillä metsästysaseita. Ennen vanhaan jakuutit menivät herättämään karhuja talviunilta keihäs aseenaan. Ihan niin hurjaa arki ei enää ole, mutta jakutialainen perinneruoka herättää makaronilaatikolla ja kanakeitolla kasvaneessa vierailijassa pelonsekaista kunnioitusta ja uteliaisuutta.

siperia3_web

Raakaa lihaa ei kuitenkaan tarjoilla tällä kertaa. Illallispöytään on katettu kumissia, hevosenmaidosta tehtyä juomaa, jota sokkotestissä voisi luulla simaksi. Lautasilla on lehmän kieltä, kokonaisia kaloja, kotitekoista smetanaa ja veri-maitomakkaraa sitkeähkössä suolikuoressa. Pienessä kulhossa on annos salamat-puuroa, joka on mieto ja samettinen seos öljyä, jauhoa ja vettä.

Jälkiruoka vie tällä kertaa voiton. Makea kjuertšeh muistuttaa kermaista marjarahkaa. Tarjolla on myös pieniä vohveleita ja jakutialaista jäätelöä, eli kuistilla pakastettua kermavaahtoa. Hillo on tehty metsämansikoista, joita voi kesällä poimia Amgan metsistä ämpärikaupalla.

"Kesä, se on niin kaunis täällä", paikalliset huokaavat.

siperia1_web

Nuoren opettajan sisulla

23-vuotias Andreeva Nikolayevna valmistui keväällä ja opettaa englantia noin 600 asukkaan Pokrovka-kylässä, 25 kilometrin päässä Amgasta. Pokrovka on harvinainen kylä Jakutiassa, sillä enemmistö sen asukkaista on venäläisiä, ei jakuutteja. Andreeva on hieman turhautunut, sillä hän puhuisi mielellään enemmän äidinkieltään jakuuttia.

Myös 22-vuotias Svetlana Danielovna on vastavalmistunut opettaja. Hänkin opettaa pienessä kylässä Amgan laitamilla. Ensimmäinen vuosi pikkukylän ainoana englanninopettajana on ollut melko vaikea.

"Oppilaat ovat vain 6–7 vuotta nuorempia kuin minä. He ovat tottelemattomia ja yrittävät olla kavereita", Svetlana sanoo.

Hän on uupunut työpäivän jälkeen, mutta Elvis Presleyn ja Lana del Reyn musiikki auttavat jaksamaan.

"Olisin halunnut nähdä Lana del Reyn viime kesänä Pietarissa."

Svetlana yrittää säästää rahaa, jotta voisi ensi vuonna opiskella Pariisissa.

Let's make a circle

"Haluaisitko lähteä Amgan kylään pariksi päiväksi opettamaan englantia oppilaille ja opettajille?", yliopiston kansainvälisen toimiston johtaja kysyy ensimmäisellä viikollani. Olen saapunut puoleksi vuodeksi opiskelemaan Jakutskiin.

En ole minkään sortin pedagogi, mutta mikä jottei. Lyhyestä maaseutumatkasta saa lisäväriä vaihtolukuvuoteen. Taisteluparini, saksalainen Eva, on tuleva musiikinopettaja ja opettaa Jakutskissa saksaa vuoden ajan.

Uskomme laululeikkien voimaan. Kaivan partiomuistoistani kansainvälisiä leikkejä, ja mukaan tulee yksi sitsilaulukin. Pelkäämme, että pelleilymme saa ujon kohteliaat jakuuttiteinit kiusaantumaan, mutta moni innostuu.

Meidät ehkä muistetaan outoina leikittäjinä, jotka käskivät laittaa muistiinpanovälineet pois. Lähtöpäivänä oppilaat kiskovat meidät mukaan jakutialaiseen ohuokhai-piiritanssiinsa. Kosto tai kiitos, mutta hauskaa oli.

Teksti ja kuvat: Liisa Lundell