Palstalla ei katsota vaan kuunnellaan.
Elämme loskan valtakunnassa, mutta kevään merkit istuvat jo samojen lamppujen alla. Kulmapöydässä vehnäolutta siemailee joku, joka on vaihtanut päälleen sukkahousuilla tuetun hameen. Kapakka kuitenkin näyttää liiankin tutulta, näihin upottaviin seiniin on jo ehtinyt tympääntyäkin. Ei se mitään. Pako on helppoa. Otetaan siemaus, suljetaan silmät. Kuunnellaan kulmapöytää.
- Toiset?
- Oon ollut tipattomalla.
- Eikö tammikuu loppunut jo?
- Joo, mutta sorruin. Aloin maanantaina uudestaan. Pakko saada kuukausi
nippuun.
- No, miten on toiminut?
- Hyvin, tähän asti. Tosin sorruin paahtamaan kolmetoista liuskaa Atlantis-teoriaa.
- Aika kova.
- Laskennan proffa ei ollut ihan
samoilla linjoilla.
- No, mitä sä oikein vedit?
- Panacodeilla jatkettua kahvia.
- Aika vahva ote.
- No niin mäkin sen näin.
- Hyvä biisi. Tai silleen keskinkertainen
hyvällä tavalla.
- Mennäänkö?
- Eiköhän.