Ajassa
09.10.2009

Leffasta laukkuun

  • Videokasetti muuttui kassiksi.

Vanha videonauha muuttuu ekokassiksi kangaspuiden avulla.

Varsinais-Suomen käsi- ja taideteollisuus ry:n Turun toimipisteessä kuuluu kangaspuiden miellyttävä kolina. Salissa syntyy räsymattoja, liinoja ja poppanoita hitaasti, mutta hartaasti.

Yhteensä toimipisteessä on jopa viisitoista konetta kenen tahansa käytettävissä. Taitokeskus Juseliukseen voi tulla kutomaan esimerkiksi maton, peitteen, liinan, pyyhkeen tai poppanan.

"Tekniikat ovat loputtomat. Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana", toteaa yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Paloheimo.

Yhdistys on ottanut käyttöön boheemin tavan kierrättää videonauhaa. Sitä voi käyttää kangaspuissa tavallisen langan asemasta ja kutoa itselleen kestävän ja ekologisen kassin. Videonauha hylkii vettä, eli laukun kehtaa laskea maahankin. Syntyneestä kankaasta voi tehdä yhtä hyvin myös esimerkiksi tukevan ja lämpimän istuinalustan.

Videokasetit ovat siirtymässä menneisyyteen. Monelle nurkkiin kertyneet kasetit ovat kohta tilaa vievä ongelma, sillä hyviä elokuvia ei välttämättä tunnesyistä kehtaa heittää pois. Monroet, brandot ja bogartit saavat uuden elämän, kun ne muutetaan kestäväksi käyttöesineeksi.

Kokeillaanpa. Olen tuonut vanhan Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa -kasetin kierrätykseen, sillä tietenkin minulta löytyy se jo dvd-muodossa. Nuijin kasetin sirpaleiksi mojovalla vasaralla ja riivin neitseellisen kiiltävän videonauhan talteen. Nauha keritään puisen sukkulan ympärille.

Sitten vain kangaspuiden ääreen. Tuntuu, kuin istuisi avaruusaluksen ohjaimissa. Alkuun homma on silkkaa hepreaa, mutta onneksi käsityömestarit Elina Helminen ja Maila Lindholm neuvovat toimittajan alkuun. Sukkula pujotetaan loimilankojen välistä, juntataan nauha tiukaksi, vaihdetaan polkusinta. Sama toistetaan toiseen suuntaan. Väliin laitetaan koristelankaa halutun kuvion mukaisesti.

Kun rytmistä saa kiinni, kangaspuilla operointi alkaa sujua kuin tanssi. Kutominen muuttuu meditatiiviseksi matkaksi lankojen matriisiin. Kutoessa tulee kuuma, sillä se vaatii rivakkaa polkemista ja hartioita mobilisoivaa lankatyöskentelyä.

Kun hommasta pääsee jyvälle, kaunis kudelma alkaa kasvaa silmissä. Muutaman tunnin kuluttua kangaspuissa on lähes metri videokangasta. Kankaasta voi nyt tehdä Taitokeskuksen asiantuntevalla avustuksella lähes mitä tahansa.

Kutominen on palkitseva kokemus. Valmis videokassi on hieno, kestävä ja ennen kaikkea itse kudottu. Samalla on tullut raotettua ovea kangaspuiden mysteereihin.

Teksti: Jantso Jokelin

Kuvat. Lauri Hannus