Ajassa
14.03.2012

”Maailma on turvallinen paikka”

  • Lukas Priklopil aloitti maailmanympärimatkansa Saksasta, josta osti myös polkupyöränsä. Kelpo kulkuneuvo kesti koko 22 000 kilometrin taipaleen ilman yhtään vakavampaa vikaa, vaikka renkaat kuluivatkin matkalla melko sileiksi.

Kasvatustieteen opiskelija Lukas Priklopil kiersi polkupyörällä maailman ympäri ja muistelee kaikkea matkalla kokemaansa hyvällä – jopa sitä, kun kulkukoira puri häntä reiteen Tiibetissä.

Lukas Priklopil, sinulla on turkulaisopiskelijaksi epätavallinen nimi. Mistä se on peräisin?

Tsekeistä. Muutin perheeni kanssa Suomeen vuonna 1984, kun olin kaksivuotias.

Palasit syyskuussa 14 kuukauden maailmanympärysmatkalta, jonka teit polkupyörällä. Mikä sinut sai ryhtymään moiseen?

Päätin vuonna 2006 kävellä maailman ympäri. Ostin myöhemmin matkan varrelta pyörän ja taitoin osan matkaa myös liftaten. Pääsin sillä kerralla vain Israeliin saakka, mutta minussa syttyi jano nähdä maailmaa. Maailman ympäri käveleminen vaatisi suuremman budjetin, sillä se veisi kolmesta neljään vuotta. Polkupyöräily on toteutettavissa oleva idea. Aloitin matkan Saksasta ja jatkoin Aasian sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikan halki. Valtameret ylitin lentokoneella.

Sinulle kertyi 22000 ajokilometriä. Mikä oli matkassa hienointa?

Ihmisten vieraanvaraisuus ja se kuinka lämpimästi minut otettiin vastaan kaikkialla mihin menin. Sain ihmisiltä apua aina, kun sitä tarvitsin.

Entä ikävintä?

Jälkeenpäin muistelen kaikkia vaikeuksia ja vastoinkäymisiäkin hyvällä, joten en oikeastaan osaa sanoa.

Educariumin toisessa kerroksessa on Safely Around the World -niminen valokuvanäyttelysi maailmanympärysmatkasta. Etkö kohdannut matkalla lainkaan vaaroja?

Totta kai. Esimerkiksi kulkukoirat ovat pyöräilijälle tosi ilkeitä. Tiibetissä koira puri minua reiteen ja jouduin ottamaan viikon välein vesikauhurokotteita. Muistelen sitäkin kuitenkin hyvällä, sillä en lopulta sairastunut vesikauhuun. Myös ihmiset saattoivat suhtautua epäluuloisesti: esimerkiksi Intiassa ihmiset tuijottivat ja seurasivat minua omilla polkupyörillään jopa kymmenien kilometrien ajan, vaikka yritin karkottaa heitä kannoiltani ajamalla kovaa. Tutustuttuani kaikki ihmiset olivat kuitenkin avuliaita ja ystävällisiä ja aloin ymmärtää heitä. Tiedon puute luo ennakkoluuloja ja pelkoja. Opin, että maailma on oikeasti turvallinen paikka.

Pyöräilit keskimäärin kymmeniä kilometrejä päivässä. Eikö se käynyt tylsäksi?

Välillä saatoin pyöräillä viisi tuntia tasaisella maalla ilman, että vastaan olisi tullut yhtään tienristeystä tai karttaan merkittyä paikkaa. Siksi kuuntelin ajaessani paljon musiikkia. Pidän musiikista, joka herättää ajatuksia. Monet kuuntelemani kappaleet liittyivät myös matkustamiseen. Esimerkiksi Bob Dylan toimii loistavasti pyöräilymusiikkina.

Näyttelet parhaillaan pyörivässä Turun ylioppilasteatterin Grandiosity-näytelmässä, joka käsittelee suuruudenhulluutta. Etkö pitänyt maailman ympäri pyöräilemistä suuruudenhulluna ajatuksena?

Uskoin, että se on toteutettavissa oleva idea, mutta ajattelin, että palaan kotiin ennen joulua, koska sairastun tai polkupyöräni hajoaa tai jotain sellaista. Siinä vaiheessa, kun olin päässyt Intiaan saakka, tajusin olevani niin pitkällä, että matkan keskeyttäminen alkoi tuntua mahdottomalta.

Vieläkö jaksat pyöräillä Turussa?

Kun syksyllä palasin Suomeen, otin tavakseni kävellä kaikki alle muutaman kilometrin matkat. On mukavaa olla kiirehtimättä ja ottaa kävelyyn tarvittava aika. Joulun jälkeen olen kuitenkin alkanut taas pyöräillä lyhyempiäkin matkoja, kun on ollut kaikkia kiireitä.

Millaisesta matkasta haaveilet seuraavaksi?

En halua päästä mahdollisimman kauas mahdollisimman nopeasti. Mieluiten ehkä pyöräilisin kiireettä Afrikan halki pohjois–etelä-suunnassa. Mutta matkan toteuttamisella ei ole kiirettä, voin tehdä sen vaikka eläkepäivinäni.

Teksti: Anna-Elina Matilainen

Kuva: Lauri Hannus

Safely Around the World -näyttely Educariumin toisessa kerroksessa.

Turun ylioppilasteatterin Grandiosity-näytelmä pe 16.3., la 17.3., pe 23.3. ja la 24.3.