Ajassa
23.11.2011

Maailmalla maisteriksi

  • Lontoossa opiskeleva Mika Pasanen pitää englantilaisten yliopistojen opetuksen yksilökeskeisyydestä ja vaativuudesta.

Brittiyliopistojen kasvatti Mika Pasanen, 25, on käynyt tentissä vain kolme kertaa

ja bongaillut luennoilla julkkiksia.

Kolme kuukautta. Siinä ajassa maisterin papereita parhaillaan odottava Mika Pasanen kirjoitti gradunsa valmiiksi. Tosin tarkalleen ottaen kyseessä ei ollut pro gradu, vaan dissertation, sillä Pasanen suoritti maisterin tutkinnon lontoolaisessa yliopistossa. Hänen opintoihinsa liittyy paljon muutakin, mikä saa suomalaisessa yliopistossa opiskelevan hämmästymään.

Palataan kuitenkin ensin siihen, mistä kaikki alkoi. Kuopiossa vuonna 2002 lukion aloittanut Pasanen haaveili vaihto-opiskelusta, kun hänen silmiinsä osui lehtinen, jossa mainostettiin kansainvälistä opetusta tarjoavaa United World College -yhdistystä. Pasanen kiinnostui, sai stipendin ja suoritti lukion kaksi viimeistä vuotta Etelä-Walesissa sijaitsevassa Atlantic Collegessa. Kyseinen koulu on arvostettu sisäoppilaitos, jossa on opiskelijoita 80 maasta.

"Atlantic College oli eräänlainen tönäisy, joka herätti mielenkiinnon Britannian korkeakouluja kohtaan. Lukion jälkeen halusin jatkaa opiskelua englannin kielellä", Pasanen kertoo.

Hän pääsi opiskelemaan alempaa korkeakoulututkintoa Sussexin yliopistoon Brightoniin vuonna 2006. Pääaineikseen Pasanen valitsi sosiaaliantropologian ja sukupuolentutkimuksen.

"Minun oli mahdollista ottaa kaksi pääainetta, mutta se tarkoitti, etten voinut opiskella lainkaan sivuaineita. Jos olisin valinnut vain yhden pääaineen, olisin keskittynyt siihen syvemmin ja opiskellut sen rinnalla yhtä sivuainetta", Pasanen selventää.

Opiskelu Britannian yliopistoissa on vuosikurssikeskeistä ja suurin osa kursseista on pakollisia. Luennon rinnalla on aina seminaari, jossa opiskelijat pääsevät itse pohtimaan käsiteltyä aihetta.

"Yleisillä luennoilla pääsee välillä kohtaamaan julkkiksiakin. Itse olen ollut kuuntelemassa esimerkiksi feministifilosofeja Judith Butleria ja Hélène Cixousia!"

Valvottuja

öitä

Kolme tenttiä. Sen verran Pasanen ehti niitä koko yliopisto-opintojensa aikana suorittaa. Tenttien kysymykset käsittelivät opettajien antamien lukupakettien ja luentojen aiheita. Koskaan ei voinut etukäteen tietää, mitä lukupaketin kirjoja tenttien kysymykset koskivat.

"Esseet olivat meillä yleisin tapa suorittaa kursseja ja tenttejä oli äärimmäisen harvoin. Kurssin yhteydessä täytyi yleensä kirjoittaa essee tai kaksi."

Kandidaatin tutkielmaa vastaava lopputyö Pasasen täytyi tehdä kumpaankin pääaineeseensa. Töiden tuli olla pituudeltaan 8000 sanaa eli noin 30 sivua kumpikin. Aikaa lopputöiden tekemiseen oli neljä kuukautta ja palautuspäivämäärä oli ehdoton.

"Tuona aikana lopputyöt tuli saada ajatuksen tasolta palautettavaan lopulliseen muotoonsa. Tiukan aikataulun ansiosta brittiläisten yliopistojen opiskelijat stressaavat lopputöiden vuoksi aika rankasti."

Lopputöitä ei tehdä seminaareissa, kuten Suomessa, vaan itsenäisesti ohjaajan avustuksella. Pasanen kertoo ajankäytön suunnittelemisen jäävän aina opiskelijan omaksi murheeksi.

"Viimeisellä viikolla ennen lopputöiden palautusta valvoin öitä tai nukuin korkeintaan kolmen tunnin yöunia. Jotkut opiskelijat saattavat ottaa keskittymistä parantavia lääkkeitä tai huumausaineita, jotta saisivat työt tehtyä ajallaan."

Kirsikka

kakussa

Kolme pääainetta. Se määrä Pasaselle niitä kertyi, sillä maisterin tutkinnossa hänen pääaineensa oli digitaalinen antropologia. Vuoden kestäneen ylemmän tutkinnon hän suoritti University College Londonissa.

"Britanniassa on melko tavallista, että maisterivaiheen pääaine on toinen kuin alemmassa tutkinnossa. Maisterintutkintoon haetaan erikseen, joten sen suorittaminen ei ole yhtä yleistä kuin Suomessa. Se on kuin kirsikka kakun päällä."

Pasanen kiittelee omia yliopistojaan opetuksen yksilökeskeisyydestä. Ryhmäkoot olivat yleensä pieniä ja opiskelijat tutustuivat opettajiin. Suomalaista järjestelmää hän puolestaan kadehtii maksuttomuudesta ja valtion tukemasta opiskelijalounaasta.

"Meidän oli kuljetettava eväitä mukanamme kampuksella tai syötävä kahviloissa. Britanniassa opiskelu myös kerryttää opintolainaa."

Valmistumisen kynnyksellä oleva Pasanen visioi työskentelevänsä tulevaisuudessa tutkimustyön parissa. Mahdollisen työpaikan maantieteellisellä sijainnilla ei ole niin väliä.

"Voisin työskennellä oikeastaan ihan missä vain, kunhan työtä saisi tehdä joko englanniksi tai suomeksi."

HINNAT KOHOAVAT PILVIIN

Noin vuosi sitten Britannian parlamentti hyväksyi lakiesityksen lukukausimaksujen korottamisesta äänin 323-302. Laki antaa yliopistoille oikeuden kolminkertaistaa maksunsa ja se astuu voimaan ensi vuonna. Yli 50 000 ihmistä vastusti korotuksia Lontoon kaduilla ja osa mielenosoittajista laittoi konservatiivipuolueen puoluetoimiston remonttiin.

Syksyllä 2011 yliopiston aloittanut selviää koko opintojensa ajan enintään 3 000 punnan eli 3 400 euron lukukausimaksuilla, mutta vuonna 2012 sisään kirjautuva joutuu maksamaan enimmillään 9 000 puntaa eli yli 10 000 euroa vuodessa.

Tulevat lukukausimaksujen korotukset aiheuttivat kuluvana syksynä ennätyksellisen hakijaryntäyksen Britannian yliopistoihin. Välivuotta viettäviä opiskelijoita oli 40 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna.

Ensi syksyksi brittiyliopistoihin hakeneiden määrä on Britannian sisällä laskenut noin 12 prosenttia ja koko EU:n alueella noin 9 prosenttia, mutta EU:n ulkopuolisten hakijoiden määrä on noussut lähes 9 prosenttia.

Teksti: JENNI VALTA

Kuva: YVONNE WAN