Ajassa
31.01.2013

Maailmanselityksiä: Mäkihyppy

Mäkihyppy on ajantasaista munkkihommaa, uskontoa luotijunan ja hengityskoneen ajalle. Kuinka pitkälle tyhjän päällä voi leijailla? Mäkihyppy on talvilajeista henkisin, eivätkä sitä harrasta laumahenkiset möllikät vaan mystiikkaan ja masennukseen taipuvaiset Kuhmon Kierkegaardit. Mäkimiehet ovat vihkiveljiä, jotka pitävät päänsä matalina ja syöksyvät liukuun kohti tyhjyyttä. Ratkaisevalla hetkellä ponnistetaan irti alma materista, maasta, materiasta.

Mäkihyppy on harvoja lajeja, jossa ylipäätään jaetaan tyylipisteitä. Hoikka hyppääjä ei olekaan vängällä sivakoivan karpaasin kaltainen äijä, vaan mäkikotka kelluu sukupuolten välitilassa. Nykästen ja Ollien rankka bilettäminen, kiroilu ja muu holtittomuus ovat miehisyyden pakista kaivettuja välineitä tämän lajinsisäisen androgyynisyyden peittelyyn. Mäkimiehet eivät siis sekoile tyhmyyttään, vaan ihan puhtaasti hämätäkseen, ollakseen raavaita soturimiehiä edes maan kamaralla. Ilmassa moinen on turhaa, sillä tuulien alla uho ei auta ja lihaksetkin lähinnä hidastavat menoa.

Hyppytorni kohoaa jo kaukaa muun kisakylän ylle. Se on toteemi, tyhjänä ammottavan montun päälle asetettu. Mäkihypyssä pärjäävät koruttomat protestantit, joiden kirkossa kattokin on liikaa krumeluuria. Ja katso: poikasi tulee liitämään halki ilman.

TEKSTI: KAAPO PAATOS

KUVITUS: ANJA KARPPINEN