Ajassa
13.12.2012

Maailmanselityksiä: Rakkaus

Rakkaus on se hetki, jossa vanha sininen pikajuna kolisee läpi lumisen maiseman ja ilta taipuu vaunujen sävyä syvemmäksi. Samalla painat kätesi kosteaan ikkunaan, ja maa lasin tuolla puolen on sulaa vettä jään alla. Jäitten lähdettyä istut ensimmäisen kotisi rappusilla juomassa pikakahvia, nostat jalkasi muuttolaatikolle ja katsot pihan poikki. Kaukana kulkee se, jonka tavarat tulet kantamaan kynnyksen yli vielä rumiksi avohakattujen päivien jälkeenkin, sisään tai ulos, suunnalla ei ole lopulta väliä.

Rakkaus on tuopillinen uudessa kaupungissa, joen äärellä, josta tunnet vain sataman. Hyppääjä katoaa virtaan pää edellä, ja sinä toivoisit olevasi juuri siinä. Kuplat irtoavat juomasta ja puhkeavat, ne ovat ilmassa näkymättömiä vaikka yhtä lailla tosia. Mies nousee vedestä, nainen, eläin, et ole varma, hetki katosi jo mutta sai sinut mukaansa. Päätät vielä kerran vaihtaa kenkiesi nauhat, ripustaa pyykit huolellisesti, katsoa vakaasti, mitä vanhoihin hautapaaseihin on kirjattu, ja ilman pelkoa. Olla välittämättä sateesta, valittamatta, huokailematta, tarkistamasta viestejä.

Rakkaus on alppikauris, tulvavalli, viisi vuotta vanha sanomalehti, kaivo, postilaatikko, mustia sormenjälkiä ovenkahvassa. Sinä juokset perässä, mutta kiskot kuluvat hitaasti. Lopulta pysähdyt maisemaan.

TEKSTI: KAAPO PAATOS

KUVITUS: ANJA KARPPINEN