Ajassa
11.12.2009

Me rakastamme luusereita

Miksi epätäydellisyys viehättää suomalaisia?

"Perrrkele!!!"

Suomalainen sankari uhoaa katkennut veitsi kädessä ja huutaa niin että metsä raikaa.

Kullervon kirous on maalauksena eräänlainen suomalaisen sankaruuden manifesti. Katkerassa itkussa on jotain, johon voimme samastua myös nykypäivänä.

Finlandiapalkittu kirjailija Johanna Sinisalo ei pidä suomalaisia lähtökohtaisesti vahingoniloisena tai kateellisena kansana, mutta myöntää, että haavoittuvaiset sankarit kiinnostavat erityisen paljon.

"Ihminen on hierarkkinen laumaeläin, joka tarkkailee paikkaansa ryhmässä. Laumaeläimen osaamme kuuluu se, että saamme tyydytystä tiedosta, että joku on meitä alempana nokkimisjärjestyksessä. Ja eniten tyydytystä saamme siitä, jos näemme jonkun putoavan yläpuoleltamme alapuolellemme", Sinisalo pohjustaa.

"Tästä esimerkillinen tapaus on Matti Nykänen. Ennen maailman paras mäkihyppääjä laulaa nyt rallejaan humalassa. Silti me tykkäämme hänestä", Sinisalo pohtii.

Teoksessaan Sankarit Sinisalo sijoittaa Kalevalan hahmot osaksi nykytodellisuutta ja -ilmiöitä. Hän kuvailee prosessia suhteellisen väkivallattomaksi. Paljoa ei tarvinnut muokata Lönnrotin Kalevalan henkilöiden luonteita.

"Hahmoista oli löydettävissä niin paljon universaaleja piirteitä. He ovat toimittamassa omia asioitaan ja edustamassa jotain. Se oli helposti mukautettavissa meidän aikaamme. Mitä muuta esimerkiksi jääkiekkoselostus on kuin jatkuvaa loitsimista?"

Mikäli kaikki asiat ovat lähes sellaisinaan muunnettavissa nykyaikaan, olemmeko muuttuneet itse ollenkaan? Onko sankarikäsityksemme sama kuin sata vuotta sitten?

Yhteiskunta ympärillämme on muuttunut Kalevalan ilmestymisen jälkeen maatalousyhteiskunnasta teknologiavetoiseksi. Kaiken järjen mukaan myös sankaruudessa olisi nähtävissä jonkinlaista murrosta.

"Ennen suomalaiseen sankaruuteen kuului tietynlainen vaatimattomuus. Omilla saavutuksillaan ei tullut retostella, vaan annettiin tekojen puhua puolestaan. Nyt ollaan tultu suurten sponsorisopimusten aikaan, jolloin julkisuudella ansaitaan. Se vaikuttaa siihen, että itsensä markkinoiminen on tullut hyväksytymmäksi."

Hän näkee, että tämäntyyppinen sankaruus suosii kauneutta ja niitä, jotka osaavat jutella mukavia median edustajille.

"Jos sulla on edessäsi kaksi yhtä hyvää naispikajuoksijaa, on sponsorina kannattavampaa valita heistä kauniimpi ja edustavampi."

Suomalaiset rakastavat myös tuhkimotarinoita. Ne palvelevat jokamiehen fantasiaa siitä, että yksilön tahto voi viedä hänet pitkälle. Näitä tarinoita rakennetaan ja ylläpidetään mediassa. Oli sitten kyseessä kykyjenetsintäkilpailu tai vanha kertoma siitä, kuinka Urho Kekkosen syntymäkodin savupiiput retusoitiin pois valokuvasta jälkikäteen. Haluttiin antaa kuva köyhästä savutorpan pojasta, josta tuli Kansakunnan Isä.

Nykyisin tosin vastaavanlaisia suuria sankareita ei pääse samalla tavalla syntymään. Ennen mediasisältöä kulutettiin sen mukaan, mitä sieltä sattui tulemaan. Nykyinen medioiden volyymi ja interaktiivisuus sallii meidän kuluttaa juuri sellaisia sankareita kuin itse haluamme.

Kun Johanna Sinisalo oli lapsi, hän olisi kyennyt nimeämään kolmisenkymmentä suomalaista sankaria vanhempiensa kanssa. Lapsen ja vanhempien listat olisivat olleet tuolloin aika yksimieliset.

"Nykyään meillä on taitamista hyvin erityisillä aloilla, joissa osaaminen erikoistuu jatkuvasti. Jo pelkästään taidemuotoja on niin paljon erilaisia, ettei niistä kaikista voi edes olla selvillä!"

Puhuttaessa sankareista tulee usein korvattua sana julkkiksella. Miten julkisuuden henkilöys ja sankaruus tulee muuttumaan tulevaisuudessa?

"Tulevaisuudessa verkostoitumisella, eli jonkun toisen, kuten seurustelukumppanin tai yhteisön jäsenen, kautta julkisuuteen tulemisella on varmasti yhä keskeisempi asema."

"Jo nyt nähdäkseni juorulehtien kanssa solmitaan julkkisavioliittoja, ja myydään lehdelle tosielämän saippuasarjaa tietyn ajan", itsekin tv-sarjoja käsikirjoittanut Sinisalo skenarioi.

Teksti: Heini Kilpamäki

Kuvitus: Elli Vuorinen