Ajassa
09.11.2011

Millä rahalla tiedettä tehdään?

Vaikka yliopistojen ulkopuolisesta rahoituksesta on viime vuosina keskusteltu paljon, tiedettä rahoittavat edelleen lähinnä valtio ja muut julkiset tahot, eivät niinkään yritykset.

Ensi vuoden talousarvioehdotuksessa Suomen valtion 52 miljardin euron budjetista noin 1,8 miljardia on osoitettu yliopistojen rahoittamiseen.

Eniten rahaa valtio sijoittaa teknilliseen alaan. Hyvänä kakkosena tulevat luonnontieteet. Vuonna 2009 valtio rahoitti teknillisiä tieteitä noin 300 miljoonalla eurolla ja luonnontieteitä noin 250 miljoonalla.

Kolmannelle sijalle yltävään lääketieteeseen valtio käytti 150 miljoonaa, ja humanistisiin tieteisiin hieman vähemmän, 130 miljoonaa.

Näiden jälkeen tulevat rinta rinnan kauppatieteet, yhteiskuntatieteet ja kasvatustieteet, joihin valtio käytti noin 100 miljoonaa euroa kuhunkin.

Oikeustieteellinen ala on kustannusten suhteen pikkutekijä, sillä sitä valtio rahoitti vain 22 miljoonalla. Esimerkiksi maa- ja metsätieteellisen alan ja taideteollisen alan rahoitus on oikeustieteisiin nähden lähes kaksinkertainen.

Täydentävä

raha on edellytys

Valtion sijoittama rahamäärä Turun yliopistossa edustettuina oleviin tieteenaloihin on vähintään puolitoistakertaistunut viimeisen yhdentoista vuoden aikana kaikilla tieteenaloilla kasvatustieteitä lukuun ottamatta. Eniten on kasvanut valtion panostus yhteiskunta- ja kauppatieteisiin sekä teknillisiin tieteisiin.

Suuren osan 2000-luvusta Turun yliopiston vararehtorina toimineen Harri Lönnbergin mielestä se ei kuitenkaan ole tarpeeksi.

Lönnberg korostaa perustutkimuksen merkitystä ja toteaa, että erityisesti kokeellisissa tieteissä tutkimusta on nykyisin hankalaa tehdä ilman täydentävää eli ulkopuolista rahoitusta.

Täydentävän rahoituksen merkitys on kasvanut jatkuvasti 1990-luvun puolivälistä asti, eikä yliopistolain muutos ole Lönnbergin mukaan muuttanut kehitystä suuntaan tai toiseen.

Valtion perusrahoitus on vain kaksi kolmannesta yliopistojen rahoituksesta.

Perusrahoitusta täydentävää ulkopuolista rahoitusta saavat erityisesti teknilliset alat ja lääketiede. Näillä aloilla täydentävän rahoituksen määrä lähentelee valtion perusrahoituksen suuruutta.

Myös luonnontieteet saavat ulkopuolista rahaa keskimääräistä enemmän.

Yhteiskuntatieteet ja kauppatieteet puolestaan saavat hieman alle kolmanneksen rahoituksestaan täydentävänä rahoituksena.

Humanististen ja oikeustieteen kohdalla ulkopuolisen rahoituksen osuus kokonaisrahoituksesta on noin viidennes, kasvatustieteillä vielä tätäkin pienempi.

Kilpaillun rahoituksen merkitys saisi Lönnbergin mielestä olla nykyistä pienempi.

"Suomalaisen tiederahoituksen erityispiirteenä on suuri kilpailurahoituksen osuus sekä vahva innovaatiopainotus. Tiettyyn rajaan asti kilpailtu raha on toki hyvä, mutta Suomessa ollaan nyt lähestymässä tätä rajaa."

Julkinen rahoitus

akatemian kautta

Merkittävin yksittäinen ulkopuolinen rahoittaja on perustutkimusta rahoittava Suomen Akatemia, jonka rahat tulevat myös valtion pussista.

Vuonna 2009 kerätystä ulkopuolisesta rahoituksesta ainoastaan kauppatieteissä ja teknillisissä tieteissä Suomen Akatemialta tuli alle viidennes. Oikeustieteissä ja yhteiskuntatieteissä ulkopuolisesta rahoituksesta akatemiarahaa on yli neljäkymmentä prosenttia, humanistisissa tieteissä jopa yli puolet.

Toinen merkittävä ulkopuolinen rahoittaja ovat muut kotimaiset rahoittajat, kuten ministeriöt, säätiöt ja kunnalliset ja maakunnalliset rahoittajat. Erityisen tärkeä rahanlähde nämä ovat kasvatus-, oikeus- ja kauppatieteille, jotka tekevät näille erilaisia tilausselvityksiä.

Tekes on merkittävä rahoittaja teknillisille tieteille, mutta kauppatieteitä lukuun ottamatta sen merkitys muille tieteenaloille on melko pieni.

Yrityksiltä ei rahaa tieteen tekemiselle ole herunut. Vain teknilliset alat ja lääketiede saivat vuonna 2009 keräämästään ulkopuolisesta rahoituksesta yli viidenneksen yrityksiltä.

Kauppatieteissä yritysrahaa oli kaikesta ulkopuolisesta rahoituksesta hieman yli kymmenesosa.

EU:n merkitys on kymmenen prosentin luokkaa kaikilla tieteenaloilla humanistisia ja oikeustieteitä lukuun ottamatta. Lönnbergin mukaan juuri EU-rahaa pitäisi yrittää jatkossa saada Suomeen enemmän, sillä suomalaisen tieteen rahoituksen kehitys ei näytä nykyisessä taloustilanteessa kovin valoisalta.

"Kaltaisemme pienet maat kuten Hollanti, Tanska ja Sveitsi ovat pärjänneet meitä paremmin tieteen saralla. Tyypillistä on se, että näissä maissa perusrahoituksen osuus on merkittävästi suurempi kuin Suomessa", Lönnberg huomauttaa.

"Meillä pitäisi luottaa yliopistoihin enemmän."

DEMOKRAATTISTA TIEDERAHOITUSTA

Joukko Tampereen yliopiston tutkijoita kyllästyi tieteen rahoittamisen byrokraattisuuteen ja päätti tehdä asialle jotain. He ideoivat Vertaisrahaston, joka aloitti toimintansa keväällä 2011.

Vertaisrahastossa tieteen tukijat rahoittavat lyhyitä tutkimusprojekteja. Tutkimusta voi tukea ja rahoitusta hakea kuka tahansa. Rahasto on tarkoitettu lyhyiden 1-3 kuukautta kestävien tutkimusprojektien rahoittamiseen, esimerkiksi nuorille tutkijoille ensimmäiseksi portaaksi tiedeyhteisöön tai varttuneemmille tutkijoille keskittyneen tutkimusvapaan mahdollistamiseen.

Tieteen avoimuus toteutuu, sillä kaikki vertaisrahaston tukemat tutkimukset julkaistaan kaikkien saataville.

Varsinainen innovaatio Vertaisrahastossa on kuitenkin sen toimintamalli. Rahat kerätään lahjoituksina, ja niiden käyttämisestä päätetään demokraattisesti.

Vertaisrahaston perustajat haluavat toimintaperiaatteellaan vastustaa timokratiaa eli sitä, että valta määräytyy sijoitetun rahasumman suuruuden mukaan. Vertaisrahastossa lahjoitetun summan suuruus ei vaikuta äänimäärään, vaan jokaisella tukijalla on yhtä paljon valtaa äänestää tuettavista hankkeista.

Tiedemaailman vertaisarvioinnin käytäntöjen mukaisesti hankkeet esitellään rahoituksen myöntäjille nimettöminä. Tiettävästi toimintamalli on kansainvälisestikin ainutlaatuinen.

Ensimmäisellä hakukierroksellaan rahasto tuki maaseutuelämän ympäristöystävällisyyttä käsittelevää tutkimusprojektia 1100 eurolla. Jatkossa rahoitusta on tavoitteena jakaa kolmesti vuodessa.

www.vertaisrahasto.fi

Teksti: ELIAS LAITINEN

Kuvitus: ANNA-ELINA MATILAINEN