Ajassa
17.03.2011

Mitä ihminen tekee avaruudessa?

  • ”Pieni askel ihmiselle, mutta suuri ihmiskunnalle”, Neil Armstrongin sanotaan todenneen hänen astuessaan Kuun kamaralle vuonna 1969.

Avaruustietokirjailija ja -toimittaja Jari Mäkisen mielestä suurin osa

teollisuudesta kannattaisi siirtää avaruuteen.

"Suuri Sojuz-kantoraketti suhisee vain kymmenen metrin päässä. Sen polttoainetankit ovat täynnä kerosiinia ja nestemäistä happea. Se hohtaa kylmänä arolle pystytetyllä betonisella laukaisualustalla ja tuntuu pidättelevän sisällään kuplivaa voimaa, joka hetken kuluttua päästetään irti. Katselen rakettia Kazakstanin mustan yön keskellä."

Vaikka toisin voisi luulla, Avaruuslentäjän käsikirja -opuksen kirjoittaja, toimittaja Jari Mäkinen ei ole koskaan käynyt avaruudessa. Mutta hän on käynyt niin lähellä avaruutta kuin "tavallinen" ihminen voi päästä: osallistunut painottomuuslennoille ja vieraillut lukuisissa avaruuskeskuksissa.

"Painottomuus tuntuu vapaudelta - kuin olisi lintu, joka pystyy liikkumaan vapaasti ylös ja alas ja sivuille. Siinä mielessä olo on kuin unessa, painovoima ei kahlitse. Nousuhumala ei ole mitään verrattuna painottomuuteen!", Mäkinen kuvailee.

Mäkinen työskentelee Hollannissa Euroopan avaruusjärjestön (ESA) ESTEC-tutkimuskeskuksessa ja vastaa ESAn miehitettyjen avaruuslentojen ja mikropainovoiman tiedotuksesta.

Hän uskoo, että avaruuden hyödyntäminen on tulevaisuudessa laajempaa kuin nykyisin. "Kunhan pääsy kiertoradalle saadaan helpommaksi ja edullisemmaksi", hän lisää. "Se olisi kuin oli rautatien rakentaminen Yhdysvalloissa Kaliforniaan. Suuri osa teollisuudesta ja energiantuotannosta kannattaisi siirtää avaruuteen."

Ihmisen avaruudessa toimimisen aikakausi eli avaruusaika alkoi reilu 50 vuotta sitten. Ensimmäinen keinotekoinen satelliitti, venäläinen Sputnik 1 lähetettiin kolmeksi kuukaudeksi Maan kiertoradalle Neuvostoliiton maaperältä neljäs päivä lokakuuta 1957. Sputnik painoi 83,6 kiloa ja olisi nykyisellä luokituksella mikrosatelliitti. Vain kuukautta myöhemmin avaruuteen lähetettiin 500 kilon painoinen Sputnik 2 mukanaan Laika-koira.

12. huhtikuuta 1961 neuvostoliittolainen kosmonautti Juri Gagarin matkasi ensimmäisenä ihmisenä avaruuteen vähän reilun 4500 kilon Vostok-raketillaan. Vertailun vuoksi: nykyisin hyvin yleisesti käytetty venäläinen Sojuz-avaruualus painaa noin seitsemän tonnia ja eläkkeelle siirtyvät amerikkalaiset sukkulat yli 100 tonnia.

Avaruuden lasketaan alkavan 100–240 metrin korkeudella. Gagarin kiersi maata 108 minuuttia ratakorkeuden ollen alimmillaan 175 kilometriä ja korkeimmillaan 302 kilometriä. Matka maan pinnalta kiertoradalle kestää nykytekniikan suomissa olosuhteissa noin kahdeksan minuuttia. Ilmakehä muuttuu avaruudeksi jotakuinkin 80-100 kilometrin korkeudella.

"Aikanaan perustamme varmasti siirtokuntia avaruuteen, ja uskon ja toivon, että suurin osa ihmisen aktiviteetista on maapallon ulkopuolella, jolloin Maa voitaisiin jättää luonnonpuistoksi - tai ainakin melkein sellaiseksi", Mäkinen sanoo.

Ihminen asuttaa jo avaruutta, sillä Kansainvälinen avaruusasema eli ISS on ollut miehitettynä tauotta vuodesta 2000 saakka. Avaruusasema kiertää Maata noin 350 kilometrin korkeudella.

Aseman miehistöön kuuluu kuusi lentäjää, joiden "komennus" kestää kerrallaan puoli vuotta. Asemalla on ollut maksimissaan 13 henkilöä, ja siellä on vieraillut jo yli 150 avaruuslentäjää 16 eri maasta.

Mutta matkaavat avaruudessa turistitkin. Kalifornialainen sijoitusmiljonääri Dennis Tito sai kunnian olla ensimmäinen avaruusturisti vuonna 2001. Kymmenen päivän lennostaan hän pulitti 20 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Titon jalanjäljissä avaruudessa ovat matkanneet muutkin raharikkaat suurin piirtein samalla tai hieman kalliimmalla hinnalla.

"Matka avaruuteen Sojuz-aluksella vaatii kuitenkin koulutusta ja kriteerit ovat tiukat. Lyhyelle pomppaukselle avaruuteen esimerkiksi Virgin Galacticin koneella pääsee noin 200 000 dollarilla", Mäkinen kertoo.

Mitä avaruudessa voi sitten tehdä? Avaruuslentäjän käsikirjan mukaan avaruuslentäjän ruokalautaset on kiinnitetty tarroilla pöytään, vuoteena toimii seinään sidottu makuupussi, suihkuna erilaiset kosteuspyyhkeet sekä hiustenpesuaineena kuivashampoo.

Vessanpönttösäiliössä on imumekanismi, jotteivät jätteet leijailisi painottomassa sukkulassa ympäriinsä.

Seksiäkin avaruudessa voi harrastaa. "Virallisesti mitään ei ole tapahtunut, eivätkä avaruuslentäjät ajattele työssään maallisia himoja, vaikka avaruudessa on ollut myös pariskunta. On se kuitenkin mahdollista. Pitäisi vain kiinnittää itsensä sopivasti. Tätä olisi hauska testata", Mäkinen sanoo.

Ihminen avaruudessa maksaa paljon. Mäkisen mukaan tutkimustuloksista saatava hyöty kuitenkin on jokaisen pennin arvoista. "Lentäminen avaruuteen auttaa meitä ymmärtämään paremmin ihmisen, elämän ja luonnon toimintaa. Kaikki Maan päällä on sopeutunut toimimaan painovoiman alaisuudessa", Mäkinen sanoo.

"Jos satelliitit laitettaisiin pois päältä, olisi edessä valtava kaaos. Navigointilaitteet eivät toimisi, tietoliikenne tökkisi pahasti, sääennusteissa palattaisiin aikaan viime vuosisadan alussa, televisiot näyttäisivät vain paikallisia kanavia ja niin edelleen", hän sanoo.

Avaruudessa on tällä hetkellä noin 800 toimivaa satelliittia, joista noin puolet on Yhdysvaltain valtion ja yhdysvaltalaisten yritysten omistamia. Eurooppalaiset avaruuslentäjät käyttävät matkoillaan niin venäläisiä Sojuz-aluksia kuin amerikkalaisia avaruussukkuloita.

Suomalainen avaruustoiminta keskittyy miehittämättömiin avaruuslentoihin. Suomi on ollut vuodesta 1987 alkaen Euroopan avaruusjärjestön (ESA) jäsen.

Teksti: VENLA PÖYLIÖ

Kuva: SXC.HU

Jari Mäkinen luennoi avaruuslentäjän arjesta ja avaruuslennoista Turun tähtipäivillä yliopiston pääkampuksella sunnuntaina 20.3. klo. 10.30.