Ajassa
19.09.2012

Muistoja maanpäällisestä helvetistä

Pohjoiskorealaiselta vankileiriltä karanneen Shin Dong-hyukin elämästä kertova teos kertoo uskomattomalta kuulostavasta ja häiriintyneestä todellisuudesta.

"En ollut surullinen, kun näin äitini teloituksen. Päinvastoin, olin vihainen hänelle sääntöjen rikkomisesta", muistelee Shin Dong-hyuk elämäänsä vankileirillä.

"Shin on äärimmäisen väsynyt. Hän nukahti aiemmin tänään lounaspöytään", kertoo yhdysvaltalainen journalisti ja kirjailija Blaine Harden, joka on saapunut yhdessä Shin Dong-hyukin kanssa Suomeen kertomaan juuri julkaistusta teoksesta Leiri 14 - Pako Pohjois-Koreasta.

Kirja kertoo Shinin elämästä ja on tositarina siitä, millaista on syntyä ja elää Pohjois-Korean vankileirillä.

Ruumiillista työtä aamusta iltaan jatkuvassa nälässä, julkisia teloituksia ja kidutusta.

Shinin mukaan leirien säännöt ovat erittäin tiukat ja pienimmistäkin rikkeistä rangaistaan ankarasti. Vartijat yllyttävät vankeja ilmiantamaan toisiaan muun muassa palkitsemalla nämä ruualla.

"Olin innokas ilmiantamaan muita. Ylimääräinen ruoka-annos oli minulle kuin lottovoitto", Shin kertoo.

Varttuessaan Shin omaksui leirin arvot ja säännöt itsestäänselvyyksinä eikä ollut tietoinen ulkopuolisesta maailmasta.

Tammikuussa 2005 silloin 23-vuotias Shin pakeni ryömimällä leirin sähköaidan läpi – ei kuitenkaan vapauden perässä vaan saadakseen ruokaa.

Fyysistä ja henkistä kidutusta

Maailmassa on harvoja paikkoja jotka ovat yhtä suljettuja kuin Pohjois-Korea.

Pääkaupunki Pjongjangin ulkopuolelle on käytännössä mahdotonta matkustaa, mistä syystä vankileireistä on vaikeaa saada tietoa.

Vaikka Pohjois-Korean viranomaiset vaikenevat leireistä, sateelliittikuvat ja silminnäkijöiden kertomukset todistavat niiden olemassaolon. Arviot vankien määrästä vaihtelevat, mutta esimerkiksi Amnesty Internationalin mukaan leireillä elää epäinhimillisissä oloissa jopa 200 000 ihmistä. Shin Dong-hyuk oli aiemmin yksi heistä.

Shin täyttää tänä vuonna 30 ja on tiettävästi ainoa vankileirillä syntynyt ihminen, joka on onnistunut pakenemaan. Hän syntyi ja varttui leirillä numero 14, joka kuuluu niin sanottuihin täydellisen valvonnan alueisiin. Nyt hän kiertää maailmaa kertomassa tarinaansa ja kampanjoimassa leirien sulkemisen puolesta.

Shinin mukaan suurin osa vangeista kuolee alle 50-vuotiaina. Kaalista, maissista ja suolasta koostuva ruokavalio ja huono hygienia aiheuttavat muun muassa hampaiden putoamista ja luuston haurautta.

Fyysisen kärsimyksen lisäksi henkinen kidutus on jokapäiväistä. Vangit eivät pääse kehittämään luottamukseen ja rakkauteen perustuvia ihmissuhteita.

Seurustelu on leireillä kiellettyjä ja esimerkiksi naimisiin pääsee vain palkintoavioliiton kautta. Shin kertoo, että vankien tunne-elämä on vinoutunut ja jatkuva pelko ja kilpailu ruoasta saavat muut näyttämään vihollisilta.

Erilainen vapauden taju

"En ollut surullinen, kun näin äitini teloituksen. Päinvastoin, olin vihainen hänelle sääntöjen rikkomisesta."

Leirin säännöt iskostetaan vankien mieliin niin tiukasti, ettei niiden noudattamista kyseenalaisteta. Shinin kohdalla tämä johti siihen, että hän ilmiantoi oman äitinsä ja veljensä pakosuunnitelman. Vaikka äiti ja veli teloitettiin Shinin silmien edessä, hän ei katunut tekoaan.

Vastarinta ja sääntöjen rikkominen johtavat Pohjois-Koreassa teloitukseen ja rangaistuksen saavat myös ne, jotka vaikenevat muiden rikkeistä. Vastarinnan organisoiminen on käytännössä mahdotonta, sillä ihmisten välistä luottamusta ei ole. Parhaiten selviää valehtelemalla, varastamalle ja ilmiantamalla muita.

Shin on ollut vapaana seitsemän vuotta, muttei vieläkään pysty täysin ymmärtämään, mitä vapaus, onnellisuus ja rakkaus tarkoittavat.

"Vapaus merkitsee minulle tällä hetkellä sitä, että voin syödä mitä haluan ja käyttää vapaasti valitsemiani vaatteita."

Shinin mukaan monet ihmiset ihmettelevät, miksei Pohjois-Korean kansa nouse vallankumoukseen.

"Minulta kysytään usein, miksi ihmiset Pohjois-Koreassa hyväksyvät vankileirien olemassaolon eivätkä nouse kapinaan. Vastaan kysymällä, mikseivät juutalaiset tehneet niin toisen maailmansodan aikana."

Pohjois-Korean vankileirit ovat olleet toiminnassa kaksitoista kertaa pidempään kuin natsien keskitysleirit ja niiden toiminta jatkuu edelleen ilman ulkopuolisten puuttumista asiaan.

"Menneisyyden kertaaminen on äärimmäisen tuskallista, mutta on muistettava, että kamaluudet ovat Pohjois-Korean arkipäivää tälläkin hetkellä. Teen tätä työtä pohjoiskorealaisten ihmisten puolesta ja haluan ihmisten ympäri maailmaa oppivan, mitä maassa tapahtuu."

TEKSTI: ANETTE VIRTANEN

Kirjoittaja on Amnestyn

Meksiko-maakoordinaattori.

KUVA: TIMO WRIGHT/ AMNESTY INTERNATIONAL

Blaine Hardenin kirjoittama Leiri 14 - Pako Pohjois-Koreasta

ilmestyi Gummeruksen

kustantamana 6.9.