Ajassa
27.11.2013

Nuoriso

Nuoriso keksittiin 1950-luvulla, jotta pikaruokaa, nahkatakkeja ja elvistä saataisiin kaupaksi. Siitä lähtien se on karistanut harteilleen asetetut odotukset kuin pikkujouluissa ahdistelevan pikkupäällikön käden.

Joskus vielä nuoriso oli sosiaalista dynamiittia, jonka liepeille sytytettiin mediassa villitysten tulitikkuja. Vaaraa oli ilmassa, kun varoiteltiin kenties ulkomailta tulleista liimanhaistelu- tai junarataleikeistä. Liian aikaisin kohdattu seksiviihde saattoi laukaista nuorten keskuudessa massaorgioiden aallon, joka saattoi synnyttää uuden nuorison nuorisosta.

Ei enää. Nykyajan nuoriso on työtöntä, muttei rähise. Ja jos rähisee, niin jonkin järkevän, kuten eettisen teollisuuden tai suoremman demokratian, vuoksi.

Nykyajan nuoriso ei juo tai polta niin paljon kuin ennen, paitsi pilveä. Nykyajan nuorison öistä jää jakokelpoisia kuvia hauskanpidosta ja haleista tanssilattialla. Se ei tajua, miten häpeä viikonlopun ördäämisestä voi yhdistää kahta viikolla hiljaista ihmistä.

Nykyajan nuorisolle ei kannata näyttää mainoksilla, että mitä kandeis hei nuori kundi ostaa. Ne tietää itse paremmin, joten on järkevää mainostaa vaan tylsästi kulutusluottoja ja pikavippejä.

Nykynuoriso pukeutuu kivasti, käyttää uudestaan vanhoja kledjuja ja tietää tuotteiden alkuperät. Äänestää lompakolla ja netissä.

Nykynuoriso, onko teistä enää mihinkään, jos ette jaksa edes närkästyttää keski-ikäistyviä ja nuorekkuuteensa kääriytyneitä aikuisia? Liika täydellisyytenne vie teiltä nyt ainakin pari tähteä. Saatte ne takaisin, jos kutsutte minut vielä joskus piireihinne.

Kaksi ja puoli tähteä.