Ajassa
14.10.2010

Nykyajan kiireinen kuolema

Porilainen Jari Kettunen tutki kulttuuriperinnön tutkimuksen pro gradu -työssään kuolemankulttuurin muutosta 1800-luvun lopusta nykypäivään hautaustoimistojen näkökulmasta.

Kettusen primaarilähteet koostuivat Suomen Hautaustoimistojen Liiton jäsenlehti Tiimalasin vuosikerroista sekä kahdeksan hautaustoimiston työntekijän haastatteluista. Vanhimmat haastateltavista olivat työskennelleet hautaustoimistoissa jo 1960-luvulla.

Kettusen tutkimus osoittaa, että käsitys kuolemasta ja kuolleista on kaupungistumisen ja yhteiskunnan modernisoitumisen myötä kliinistynyt ja vieraantunut. Vastuu kuolleen hautaamisesta on yhä enenevissä määrin siirtynyt hautaustoimistoille. Vielä 1950-luvulla hautaustoimistot toimivat lähinnä arkun toimittajina.

"Hautaustoimistojen kehityskaari on kulkenut vuosisadan saatossa esineistä asioihin", Kettunen sanoo.

Nykyään hautaustoimistot huolehtivat kuolleen ruumishuoneelta siunattavaksi kappeliin. Omaiset eivät välttämättä edes tiedä, miten menetellä kuolemantapauksessa. Hautaustoimistojen työntekijöt ovatkin eräänlaisia rituaalinjohtajia tai paimenia, jotka ohjaavat omaisia "oikeanlaisten" hautaustapojen järjestämisessä

Myös mentaaliset taidot ovat hautaustoimistojen toiminnassa entistä tärkeämpiä. Työntekijöille painotetaan entistä enemmän omaisten kohtaamisen sekä surutyön merkitystä. Hautaustoimistot ovat osa yhteisöä, jonka aikaisemmin muodostivat ydinperhe ja kyläläiset. Kyläyhteisössä surukin jaettiin. Modernissa kaupungissa siihen ei ole enää aikaa.

"Moni vanhimmista haastateltavistani arvostelevat nykyajan hautausperinteeseen liittyvää kiirettä. Hautajaiset ovat entisaikoja kylmempiä, perheensisäisiä tilanteita, jotka kulkevat kellon tarkkaan", Kettunen sanoo.

Suurin osa Kettusen haastattelemista työntekijöistä työskenteli perheyrityksessä. Kettunen näkeekin hautaustoimistojen työssä ammattitaidon pitkän jatkumon, jossa tieto siirtyy sukupolvelta toiselle.

"Hautaustoimistojen rooli hautausperinteessä on ainutlaatuinen ja ne heijastavat hyvin sitä, millä tavalla yhteiskunnan kuolemaan liittyvät käsitykset muuttuvat. Ne ovat suomalaisen kuolemankulttuurin kannattelijoita", Kettunen sanoo.

VENLA PÖYLIÖ